Hyvää uutta vuotta!

Alkaa olla viime hetket kuluvasta vuodesta käsillä. Tässäpä vähän vuoden tapahtumia kuvineen.

Tämä vuosi on ollu melko lailla raskas. Alkuvuonna oli turvotuksia enkä minä tajunnu, mikä tilanne on. Tiesin että joku mättää mutta luulin että ei se mitään kovin vakavaa olis. Niinku nyt tiiän nii olihan se; munuainen brakas ja sydän veteli viimisiään.
Kuva on tammikuun mökkireissulta ku oltiin lempikoiran kans kaksin mökillä.

Tammikuun lopussa muutin keskustaan, taloon johon olin pitkään halunnuki ja määrätietonen haku tuottiki tulosta. Muutto otti tosi koville fyysisesti ja ku seuraavana aamuna piti mennä munuaispolille, raahauduin bussista parin sadan metrin matkan polille, istahin kanslian tuoliin ja purskahin itkuun. En jaksanu mitään, en kertakaikkiaan yhtään mitään. Koko kevät oli turvotusten ja voimattomuuden täyttämää vaikka melko hyvilä mielin koko kevät meniki.
Kuljin viikottain Tuirassa harmonikkatunneilla. Tykkäsin kovasti että oli säännöllinen harrastus joka tuotti iloa nii mulle ku naapureilleki. Huhtikuussa käytiin äitin kans Suomen rytmimusiikin ystävien järkkäämässä harmonikkaviikonlopussa Luostolla. Sielä esiinnyin eka kertaa julkisesti haitarin kans. Muutama eka veto Emmasta meni metikköön mutta oli sen verran kokemusta omaavia haitaristeja vierellä että he saivat mut rauhottuun ja pari viimistä kertaa meniki jo ihan mallikkaasti.
Kuva on otettu lokakuussa -12 mutta samanlaista se oli puoli vuotta myöhemminki; kieli keskellä suuta ja tarkkana ku porkkana.

Toukokuussa hankin näppäinhaitarin pianohaitarin tilalle, tarkotuksena jatkaa soittotunteja syksyllä.
Toukokuun lopussa oltiin mökillä talkoissa. Voimailijat purki pari piippua, palomuuria ja takan ja minä huolehin ravinnosta. Mukava viikonloppu kaikenkaikkiaan vaikka ruuan tekeminen leiriolosuhteissa vaatiki välillä hieman mielikuvitusta. Kelit oli kuitenki hienot ja minä tyytyväinen saadessani puuhailla pihalla aurinkoisessa kesäsäässä ku muut helilu lekojen kans betonipölysessä pirtissä ja kärräsivät tiiliä hiki päässä.

Kesäkuussa juhannuksen lähestyessä tein tietysti juhannussuunitelmia. Kuitenki viis päivää ennen juhannusta viikon kestäny mahatauti ja järetön päänsärky ajo mut päivystykseen. Siitä alko melkonen show ku päällä todettiin olevan oireettoman sydänkohtauksen. Osastolle eristykseen ja tipalla nestettä suoneen. Sitä muutama päivä ja ku piti päästä seuraavana päivänä kotia, jouduin yölllä teholle ja happinaamari tai mikä se onkaan, naamalle ku henki ei kulkenu. Siinä lääkärin kysellessä totesin että juu ei oo tarttenu käyä pissalla vuorokauteen. Seuraavana päivänä eli juhannustorstaina laitettiin kaulakatetri ja eka dialyysi tehtiin melkein heti perään. Eka kuitenki otettiin röntgenkuvat ja todettiin katetrin olevan paikallaan. Toinen oireeton sydänkohtaus tuli heti juhannuksen jälkeen ja sittepä tehtiinki angiografia missä todettiin että yks suoni on kokonaan tukossa ja kaks nii pitkältä matkalta ettei pallolaajennuksista ois hyötyä. Siinä heti lääkäri sano että on tehtävä ohitusleikkaus ja se tehään tällä samalla sairaalareissulla. Nii se sitte tehtiin heinäkuun ekana päivänä ja 3.7. aamuyöllä avattiin rintakehä uuestaan kun verta vuosi rintaonteloon ja keuhkoihin kerty nestettä. Niihin laitettiin dreenit ja ulkoinen tahistin ku sydän tanssi ihan omaa tahtiaan. En muista mitään noista ekoista päivistä ja taispa mennä koko eka viikko melko tumussa. Pikkuhiljaa alko kuntoutus ja alettiin järjestää emäntä takas jalolleen. Alotettiin kävelyharjotulset ihan alusta ku voimaa ei ollu nimeksikään. Jopa portatiiville laskeutuminen vaati hoitajaa, joka laski mut siihen ja nosti takas vuoteeseen. Kuvassa kesämuistoja.

Heinäkuun puolessa välissä olo oli jo nii hyvä että pääsin kotia. Tai siis pois sairaalasta mutta menin äitin luo ekaksi viikooksi keräileen voimia ja totutteleen kotielämään. Viikon päästä siitä tulin kotia ja siitä se varsinainen kuntoutuminen alko. Mulla on kauppa ihan vieressä ja tuli niin kova munkin himo että piti lähtä kauppaan vaikka kävely, tai lähinnä tasapaino ja voimattomuus tuottiki suuria ongelmia. Niin vaan menin rollaattorin kans kauppaan ja tulin takas tyytyväisenä munkkipussin kans.
Ruokahalu oli palannu entisiin mittoihinsa dialyysien alottamisen jälkeen ja jatkuu edelleen, vaikkaki on jo vähän tasaantunu.
Elokuussa alottelin jotai fyysisempää pienellä halkosavotalla, vaikka tasapaino oli pallon luokkaa ja voimat vähissä. Enkä saanu nostaakaan paria kiloa enempää mutta jostain oli alotettava.

Kaikki kesän suunnitelmat oli tietysti menneet mönkään. Oltiin suunnitletu juhannuksen jälkeen käyvämme Kuusamo suurpetokeskuksessa kattoon karhuja mutta sovittiin että mennään sitte ku minäki pääsen matkaan ja niinpä mentiin elokuun lopulla käymään sielä. Käytiin myös Kalle Päätalon kotimökissä ja Kuusamossa. Seuraavalla viikolla käytiin Ikeassa osteleen tilpehööriä ja katteleen maisemia. Mua ku oli jo kovasti alkanu kyllästyttää koti- ja sairaalaseinät.
Elokuun lopulla sain kylään ystävän jonka kans oli ollu välit monta vuotta poikki. Aika oli kuitenki tehny tehtävänsä ja kaikki oli hyvin taas. Loukkaukset anteeksi annettu ja paketoitu muistojen  joukkoon.
Jalassa oleva leikkaushaava, josta otettiin laskimosuonta ohitukseen, tulehtu syyskuussa vaikka se oli jo täysin parantunu. Sitä paranneltiin sairaalassa alipainehoidolla viikko. Haavan umpeutumiseen meni lopulta vajaa pari kuukautta ja kerkesin jo luulla ettei se umpeudu ikinä mutta nii se vaan sitte parani.  Kuvassa röpöttäjän kans. Tuo imulaite imi haavasta tulevat eritteet ja piti pientä röpöttävää 0ääntä. Tuttavallisesti siis röpöttäjä.

Lokakuussa kävin Helsingissä koko-koulutuksessa (Kokemuskoulutus) ja osa koulutuksesta toteutettiin laivalla. Käytiin myös Tallinnassa. Mua vaan ei huvittanu lähtä satamaa kauemmas ku oli yöllä iskeny mahatauti.
Seuraavana päivänä jouduin dialyysistä suoraan infektio-osastolle ja eristykseen ku labravastaus kerto taudin olevan clostridiumin. Sairaalassa meni vajaa viikko ja kotona piti syyä pari viikkoa järettömän kallista antibioottia.
Marraskuussa piti laittaa jo kauan kaivattu pd-katetri mutta se pruuttiin kuumeilun vuoksi. Niinku peruttiin myös joulukuun alkuun sovittu aika, samasta syystä.  Sitte päätettiin, että tutkitaan mistä lämpöily johtuu. Niinnpä poistettiin vanha kaulalatetri ja uus laitettiin paikalleen ja lämpöily loppu siihen. Sairaalareissusta kotiin tuomisina oli clostridium, yllätys yllätys.

Äiti makso synttärilahjaksi mulle kuus haitarituntia. Ne alotettiin marras-joulukuun vaihteessa ja pääsinki hyvään alkuun näppäinhaitarin kans. Tässä italialainen kaunotar poseeraa ujosti.

Joulun aika meni mukavasti läheisten parissa. Molemmilla mökeillä olin pari päivää ja kuljin normisti Oulusa dialyyseissä.
Alkuvuonna saamani bussimatkan hintaset taksikyydit on lähinnä suuntautunu äitin luo ja lempikoiran kiusaamishommiin. Se ku on nii mahottoman ihq!

Monenlaisia tunteita on mahtunu vuoteen, etenki tähän jälkimmäiseen puoliskoon. Mulle kelpais hyvin vähän tasasempiki elo, on ollu tätä extremeä ihan riittämiin.
Monesta asiasta saan kuitenki olla kiitollinen tänä vuonna. Ihan ehottomasti perhe ja läheiset on se kallein aarre jota haluan varjella ja vaalia tulevana ja tulevina vuosina.

 Ei tämä vuosi menny ilman suuria mysteereitä ja tänä vuonna mysteerilaatikkoon lennähtääki mm. seuraavat kysymykset:

• Miksi just minä olin se onnekas joka sai sydämen ohitusleikkauksen ajoissa?
• Miksi se ihmissuhde ei edenny hyvää alkua pidemmälle?
• Mihin katos muutossa kasarin kansi ja uunivuoka?

Siinä se, mun vuosi 2013. Jää varmasti mieleen yhtenä elämäni vuosista, ei tosin sinne aurinkoiselle puolen. Tulevalta vuodelta ootan vähempi vastuksia, enempi hyviä päiviä, mielenrauhaa ja mukavia seikkailuja. Läheisten ja ystävien kans yhteistä aikaa, rauhaa ja seesteisyyttä.
Toivottavasti jokainen saa tulevalta vuodelta sitä mitä eniten tarttee ja kaipaa. Muistetaan että lopulta me ollaan jokainen oman onnemme seppiä.

Rauhallista uuttavuotta kaikille!