Eilen oli se soittotunti. Vähän nihkiästi taipu Tuusulan polkka mutta jospa se nyt taas alkais sujua ku tasottuu tää elämä tästä.
Mökillä kävin ensi töikseni tervehtiin mökkinaapureita. On se koominen kaveri tuo koiruus. Se tuli mun kanssa naapuriin ja sisälle asti. Sielä se pyörähti jääkaapilla toteamassa että eihän täälä ookaan vastassa se tyyppi joka aina antaa kinkkua, pyörähti ympäri ja lähti ulos. Meni ehkä puolisen tuntia nii koira tuli naapurin kuistille pällisteleen ikkunasta, huomas että kinkunantaja oli saapunu paikalle ja vaati päästä sisään ja hiliputteli suorinta tietä jääkaapille. Törkimys! Sai kinkkusiivun ja nii me lähettiin kotia. Onni lienee se ettei koira vielä ainakaan, mee yksin naapuriin kerjuulle.
Täsä koiruus toimii virallisena valvojana ku äitin kans pelattiin illalla korttia.
Mökillä huomaa aina hyvin että miten huonosa kunnosa sitä onkaan. Sielä on kamarit yläkerrasa ja joka kerta ku menee, saa huomata että on joko vähän raskaampaa tai kevyempää nousta portaat, ku edellisellä kerralla. Tällä kertaa oli kevyempää. Mutta ihan järettömän heikkona sitä on vieläki ja toivonki että ku alotan kotihoidot, saan aikaseksi ja ennen kaikkea jaksan vähän olla ulkona enempi. Toki tuo kaamos on ollu vähän häirittemässä ulkoiluja ku ei oo huvittanu lähtä pimiään käveleen ku luntahan siis ei oo ollu ku parisen viikkoa ja toiseksi ku dialyysit väsyttää nii vietävästi. Jospa siltäki osin tulevaisuus ois valosampi.
Ruoka ainaki maistuu siihen malliin että pitäis jaksaa. Tänäänki on tullu syötyä ainaki kahen päivän eestä. Vähän kiireellä lähin hoitoon ja nappasin jukurtin matkaan, hoidossa söin kalasoppaa, pari leipää, mustikkakiisseliä ja vähän mehua. Kotia tullesa keitin kahvit ja söin puolikkaan kääretortun. Luit oikein, puolikkaan. Sitte tein tortilloja ja niitä oon nyt syöny kolme. Mieli tekee vieläki syyä jotain ja aion syyäki että jaksaa nukkua.
Aamulla lähtään Sannan ja lankomiehen kans käymään Haaparannassa. Käyään samalla reissulla isän luona joka asuu Keminmaassa. Sielä menee koko päivä ja mukavia tollaset retket onki ku ei oo kiirettä ja seura mitä parasta. Sitte onki jo sunnuntai ja ylimääränen hoitopäivä ja käyn vielä äitillä sunnuntaina, maanantaina sitte opetteluun. Oi voi, mukavaista!
Tänään hoidossa poistettiin 2.7l. Siinä oli vähän keskiviikolta jämiä ku sillo ei saatu kaikkea ulos, ainakaan verenpaineitten mukaan. Ehkä joku pari desiä mutta silti. Nukuin pari tuntia ja ekaa kertaa leikin täppärillä hoidossa. En jaksanu kauaa sitä silitellä jotenka jatkoin unia. Crp oli laskenu jo seiskaan eli nyt se on ihan normaali ja muutki kokeet näyttää hyvältä, jotta pd-hoito voiaan alottaa maanantaina.
Ne sähkötyöt mitä tänne tehään, on lähinnä tarkistus että pistokkeet missä pd-konetta käytän, ovat maadotettuja ja että virtaa tulee riittävästi. Jos ei tuu nii sähkömies taikoo sitä jostain lisää ja sitte konetta voi turvallisesti käyttää niissä pistokkeissa.
Mukavaa viikonloppua ja palataan sitte ku... No sitte seuraavalla kerralla. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti