Sweet home Alabama. Eiku Nummikatu.

On maanantai-ilta ja mun suurin toive on toteutunu tänään; että pääsen sairaalasta pois. Kirsikkana kakun päälle vielä tarjoiltiin pd-hoidon alotus ens viikolle. Uuh. Ois nii parasta ikinä että melkei ei usklla vielä riemuita. On nimittäin viikko aikaa saaha hyppykuppa, musta surma tai muu vastaava. Noro ois passeli tähän väliin ku sitä en oo vielä koskaan sairastanu. Joo, se ois hyvä.

Kävin dialyysissä iltavuorossa ja piti olla eristyksessä vaikka pääsin lähteen sieltä suoraan kotia. Oli vähällä käyä nii, että oisin joutunu oleen ilman telkkaria mutta keräsin kaiken rohkeuteni ja ääni väristen... Ihan tosi, mulla ääni värisi ja silmät kostu ku sanoin hoitajalle seuraavasti: "Kuuleppa. Nyt on semmonen homma että tämä peli ei vetele" Olin tätä ennen varmistanu että toiseen, telkkarilliseen huoneeseen tulee henkilö joka ei tartte eristystä, eli sama henkilö ku perjantaina. "Minä en suostu siihen että ihminen joka ei tartte eristystä, saa pitää telkkaria jo toisen kerran peräkkäin. Se ku on eristyspotilaan ainut ilo tässä paikassa. Jos ei tartte eristystä, voi olla tuolla salissa missä on telkkareita enempi ja potilastovereita juttukaverina" Hoitaja tuumas tähän että ihan totta, hän siirtää telkkarin tänne.
Mulle tuli vähän huono omatunto siitä ja tiesin heti että se kostautuu tälle kivalle hoitajalle juoksemisena ja mitä erikoisimpina toiveina. Oon nyt tulossa siihen tulokseen että mää ku tahon olla sellanen vässykkä jolle sopii aina kaikki, vaikkei ne aina välttis sopiskaan, että se oli hyvä juttu. Pitää rehellisesti sanua miltä tuntuu ja tänään sen tein. Alkaa yhä enempi tuntua siltä että se oli täysin oikeutettua.
Hoito meni vähän nii ja näin. Katetri ei oikei toiminu kumminkaan päin vaan arteriapaineet laski kovasti ja ruuan ajaksi piti laskia kierroksia reilusti eikä sittekään kone antanu istua. Ei se sinänsä haitannu, olihan sielä taas vaihteeksi ruokana jotai keittua. Ihan hyviä ne on mutta jos suunnilleen joka kerta on keittua, alkaa se maistua puulta. Söin pari leipää ja lasin mehua puoli-istuvassa asennossa.  Yksissä tuumin oltiin sillä kannalla että uutta katetria ei aleta enää rintamukseen ronkkimaan, että tää saa luvan toimia vielä tämän viikon kaks hoitoa, vaikka sitte vähän pienemmillä kierroksilla eli hoidon teho ei ois nii hyvä. Mutta ei yhtään uutta katetria enää.

Sain kahen viikon Vancocin-kuurin eli 176€ maksaa ne ja sairaalalasku tulee oleen n.220€. Kotia oli tullu sillä välin sähkölasku 93€, lasku Kelalle menneestä todistuksesta dialyysinesteitä varten 21€ ja toissaviikon sairaalareissusta lasku 128€. Cool. Taitaa tulla reissu soskuun näitten kans. Nytkään ei lohuta se että se on halpaa mitä rahalla saa. Nimittäin muutapa sitä ei meikäläisen rahalla sitte saakaan ku terveyttä eikä sitäkään nii paljoa että vois sanua olevansa terve. Kyllä tämä tästä kuitenki jollain lailla suttaantuu ku alan järjestää asiaa. Ihan just nyt vaan ei huvita ku haluan vaa olla kotona ja rauhassa. Onhan ens viikolla tosiaan tulossa vielä sairalapäiviä, en vaan tiiä montako mutta lasku se tulee niistäki perässä vaan murehitaan sitä sitte ku sen aika on. Nyt on aika nautiskella tästä:

Mukavaa loppuiltaa kaikille ja...täh? On jo aamun puolelle kääntyny kello mutta noh, hyvää huomenta ja palataan! Moikka!