perjantai 31. tammikuuta 2014

Malmia ja koiranpentuja

Onpa ollu mukava päivä. Mun mittapuulla on on ollu monenlaista ohjelmaa.
Aamulla heti herättyäni nakkasin Karjalanpaistin uuniin, laitoin saunan päälle ja vaihdoin pussin. Kohtapian äiti tuliki hakemaan ja lähettiin soittotunnille. Sielä vierähti vajaa kolme tuntia ku pitää ajaa 40km Oulusta, likempää ku ei löytyny harmonikkatunnille paikkaa. Äiti soittaa myös haitaria nii että kaks kärpästä tuli yhellä iskulla. Tai oikiastaan kolme. Mun kummipoika käy koulua samassa rakennuksessa missä sottotunti on ja törmättiin siinä pihalla. Oli vähän ihmeissään että mitä mää sielä teen, heän koululla.
Sitte täysiä kotia ja ootteleen ystäviä joka ystävällisesti, taas kerran autto mua. On ollu monessa muutossa, fiksaillu paikkoja ja tehny monia muita hommia mitä en oo ite osannu/kyenny/hoksannu (mua ei haittaa jos kaapin ovi on vähän irti tai pöytä lenkkasee) tekemään. Nyt mulla on kaks hienoa uutta lipastoa valmiina täyttymään kaiken maailman hoito- yms. tarvikkeista.




Kamarista näkyyki pino dialyysinesteitä,niinku asiaan kuuluu. Joku järkevä roskissysteemi pitää vielä keksiä.
Viikonlopun aikana vois järkätä kamoja ja miettiä mitä laittaa minneki eikä pieni kaappien siivuaminenkaan haittais. Se kuitenki jääköön tältä erää.. Äitillä on kumma kyky saaha sekunnisa tavarat paikalleen. Päivällä sillä välin ku laitoin vaatteita päälle, muuttu kämpän ilme muutamassa minuutissa ihan toiseksi.

Sain ajan soskuun, ihan henkilökohtaselle käynnille. Jospa nuo raha-asiat sillä suttaantuu. Vaikka oon sopinu sairaalalaskut nii että niille on reilusti maksuaikaa eli en jouvu silllan alle enkä näkemään nälkää, mietityttää ne silti. Läheiset on luvannu maksaa osan mutta välttelen sitä nii pitkäään ku mahollista. En ees halua kuvitella miltä tuntuis olla esim. perheellinen, asuntovelallinen ja jäähä työttömäksi tai jotai muuta, suuremman mittaluokan tragediaa. Että onni sinänsä, kyse on vaan muutamista satasista ja auttavat kädet ojossa mua kohti.

Vähän kepeämpiin aatoksiin, ettei mee yöunet.
Koiruuesta on tullu toissapäivänä isäkoira. Kolme oli syntyny kuolleena mutta elossa on kuus pientä karvapalleroa. Oi voi, onneksi koira ite on autuaan tietämätön sitä kohdanneesta perhetapahtumasta. Viikonloppu tyttökoiran luona tuotti siis tulosta.

Laitan nyt nukkumaan, kello näyttä jo aamuyötä. Palataanpa asiaan taas joku päivä. Moikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti