Konsertti labrassa

Taas on yks kohtuullisen toimelias, tai ohjelmallinen päivä takana.
Aamu alko kellon soitolla. Tai siis puhelimen herätyksellä, herätyskello taitaa olla jo ihan vanahanaikasta. Muinaisjäänne. luulisin. Normi kuviot koneen kans ja suihkun kautta terveyskeskuksen labraan. Tavallisesti lähen saman tien pois mutta nyt jäin hetkeksi istuksiin ku käsitaive ei lakannukkaan heti vuotamasta. Radio soi sielä vähän tavallista isommalla ja kuuntelin ku Mikko ja Juice laulo miten herttaisen yhentekeviä asiat on. Hyvät lyriikat, enpä ollu aiemmin tullu sillä lailla kuunnelleeksikaan. Sitte alko soimaan yks mun lemppareista jo pitkältä ajalta.
Meillä on lähipiirisä sellanen pakko-oire ku laulaminen ja viheltäminen. Äiti on kaikkein kovin, ihan tauotta laulaa tai viheltää. Oon joskus ärähtäny asiasta mutta ääntely taukoaa ehkä kaheksi sekunniksi ja jatkuu taas. Kun-ei-sille-voi-mittään.
Sanna on sitte enempi laulutyttöjä. Hällä on hyvä ääni ja erityistaitona äänen käyttäminen. Oon kuullu monet hyvät soolot ja nähny erilaisia hienoja koreografioita Sannamaisine mooveineen. Se on vähintäänki näkemisen ja kuulemisen arvonen spektaakkeli se.
Minä taas taian olla vähän molempia; viheltäjä ja laulaja. Mulla ei oo erityistaitoja. Siksi aikoinaan hakeuduin kuoroon ku ei oo tuo lauluääni nii kauheen kaunis. Vähän sellanen Virverostimainen, kimottava. Äänellään se lintuki laulaa.

Takas labraan. Natalie Imbruglia ku kajahti radiosta, en tietenkään onnistunu pitämään suuta kiinni enkä äääntä sisälläni. Vähän aikaa kiemurtelin siinä ja aloin laulaa ääneen. Aluksi vähän nolotti mutta ku kukaan ei käskeny vaieta, jatkoin. Sitte ku biisi loppu, riipasin kinttaat kätteen ja poistuin. Se siitä konsertista. Täsä alkuperänen versio:

Kotimatkalla kaveri soitti ja tuliki käymään kahvilla. Täsä turistiin ja äiti tuli hakeen soittotunnille.
Soittotunti oliki yks fiasko. Menin sinne epävarmana ja lähin pois epävarmana. Kauhia tunne ku tietää että ei osaa sitä mitä pitäs. Eipä silti, en oo monesti ennenkään osannu mutta nyt oli sellasia juttuja mitä en ollu kertaakaan ees koittanu. Pitää nyt ryhistäytyä treenaamisesa ku ei oo noita pussinvaihtoja eikä sairaalasa juoksemisia enää. Vaikka monesti tuntuu että ei osaa läksyä nii mitä enempi sitä soittaa, sen enempi siitä jää mieleen ja yhtenä päivänä huomaa että kah, sehän meni jo ihan hyvin. Tänään ei ollu se päivä.

Soittotunnin jälkeen käytiin lapsuusajan naapurissa. Oli melko vinhaa seistä sillä samalla ovella misä pentuna tuli monet kerrat käytyä. Oli mukava turista kuulumisia ja kattua ku uus sukupolvi puuhaa omiaan. Jännä homma että lapset kasvaa mutta ite pysyy yhtä nuorena ku aina ennenki.

Täsäpä tämän päivän hommelit. Nyt joutaaki jo kuunteleen koneen tussahtelua ja unten maille. Palataan taas. Moikka!

Lehmiä ja ihmiskokeita vol.2

Taas meni kaks päivää mukavan joutusasti. Eilen oltiin hiihtolomalaisen kans kaupungilla humputtelemasa. Käytiin syömäsä ja mahat täynnä lyllerrettiin Stokkalle katteleen kauniita tavaroita ja esillepanoja.
Mää tykkään lehmistä, ainaki näin etäämmältä ajatellen. Niisä on jottai riittävän yksinkertasta ja rauhallista. Mikä sen lepposampaa ku makoilla laitumella ja välillä mutustaa herkullista ruohua. Noh, tämä on vaan mun mielikuva mutta lehmät on kivoja. Siksipä meinasin lentää persiilleni ku bongasin nämä söpöliinit seisoskelemasta hyllyllä:

I-H-A-N-A ! Miten pikkutarkkaa ja siistiä jäläkiä!

Miten hienua väri-ilottelua! Kerrassaan upeita!!

Kattokaa nytte! Onko ihania, onko?

Näitä käyn varmasti ihaileen monta kertaa ja kuviaki tulee ihan vissisti lisää! Ihania pikku mehmuja.
Ei mua sitte enää oikei paljo muu kiinnostanukaan nii mentiin sitte vaatekaupoille, se ku on sellanen takuuvarmasti kiinnostava kauppa nuorisolle. Sieltä ei lähettykään ihan tyhjin käsin, toisin ku lehmälaitumelta.
Mukava iltapäivä kaikkinensa ja aina nii piristävässä seurassa.

Eilen tuli juotua melko reippaasti, n.2000ml. Mulle se on paljon ja myönnettäköön että ilolla hörpin kaikkia ihania juomia; soijakaakaota, limukkaa, mehua, mustikkasoppaa, kahvia ja vettä. Ihanaa! Tein nimittäin testiä että miten keskivahva dialyysineste poistaa ku oon juonu reippaammin. No eihä se oikei poistanu. Aamulla poistoa oli 580ml ja se on melko vähän. Päivän aikana sisällä ollu Extraneal ei tullu kokonaan illalla ulos ja siitäki jäi n.150m,l sisään. Niinpä sitte tänään silmät oli turvoksissa ja paino 54. Vaihdoin päivällä sairaalareissun jälkeen uudet Extranealit sisään ja siinä poistuki sitte litran verran. Nyt ollaan melko lähellä kuivapainua, jos ei oteta huomioon tän päivän syöntejä ja juonteja. Ens yö menee normisti keskivahvoilla. Mitä tästä opimme? No sen että jos aikoo juua yhtään enempi ku 1500ml, on vaihettava päivällä pussi. Pitää testata tuo vahvan nesteen käyttö yöllä, miten se poistaa. Mut on kyllä peloteltu sen verran hyväksi vahvan nesteen käytössä että ehkä mieluummin jätän käyttämättä. Mutta tieteen ja kokemuksen nimissä kai seki pitää koittaa.

Tännään kävin röntgenisä ja ultrattiin maha. Sappirakossa on joko polyyppi tai jotai lietettä. Kivi se ei kuulemma oo eikä nuokaan mitään vakavaa oo, kuhan nyt näkyivät. Hyljinnänestolääkkeet on sellasia että ne voi aiheuttaa kaiken maailman patteja sinne tänne. Mm. rinnassa mlla on ollu ja on edelleen jotain patteja. Ne on kuvattu monesti ja on otettu pari kertaa neulanäytteet mutta ei niistä oo löytyny mitään. Huuleen kasvo patti joka leikattiin pois muuan vuosi sitte. Kohdun seinämässä on ollu kystia mutta niitäki tulee ja menee eikä niitä edes välttis tunne, niinku en tuntenu minäkään. Mutta että ei tartte hermoilla jos jostain jotain liikakasvua löytyy.
Mahasa on kaikki hyvin eikä oo mitään estettä uuelle siirrolle. Iiks! Jeeeeesss!
Äitiltä saamani munuainen on oikialla lantiossa, lonkkaluun suojissa. Siitä on lyhyt matka virtsarakkoon ja isot suonet mene vierestä nii että se on ollu helppo sinne laittaa. Omat munikset mulla on edelleen omilla paikollaan mutta ne on aikojen saatosa surkastunu. Kooltaan ne on 6.5 ja 7cm ku siirre on 11.5cm. Lääkäri katto siirteenki ja sano että sinne ei mee ollenkan diastolista virtausta mutta siirteen sisällä sitä on. Eli sinne menee verta vain sydämen työntäessa ku normisti pitäs jatkuvasti veren virrata. Täsä hieman epämääränen kuva siirteestä. Eri värit kuvaa veren virtaussuuntaa.

Moni kakku päältä kaunis ja tämä kakku näyttää sisältä tälta. Nuo jutut ei sitte oo nuijapäitä, mitä tuola näkkyy joten ei edelleenkään mitään paljastuksia!

Vielä yks ihanuus tähän ja sitte riittä tältä erää.

Mukavaa loppuiltaa kaikille ja moikka!

Yhen päivän kaks naamaa

Jos joku ois aamulla sanonu että tästä tulee hyvä päivä, oisin varmaan nauranu pihalle, alkanu itkeen tai haistattanu paksat.

Aamu alko nimittäin muutama tunti ihan liian aikasin kellon soitolla. Piti soittaa soskuun. Ihime hommaa ku sielä on aamusin tunnin mittanen soittoaika ja sitte ku soittaa, ei oo puhelin päällä. Päätin jatkaa unia mutten saanu unta ennää. Aloin miettiin mitehän tekis ja nousin ylös. Aamurutiiniksi on jo muotoutunu roskien keruu. Keräsin roskapussit ja vaihoin uuet, kokosin tyhyjät laatikot eteiseen ja haalasin nestekanisterin tyhjennykseen. Sitte laitoin paprut kasaan, kävin toteaan Kumppanuuskeskuksesa että ei onnistu ja palasin kotia. Enkä vähiten siksi että huimas, näky tähtiä ja pelkäsin että pää pettää. Otin nimittäin vähän aiemmin Vancocinin ja sen yks sivuoireista voi olla verenpaineen lasku. Muutenki alhaset paineet ja ne vielä laskee sitä nii soppa on valmis. Kävin sitte Onni-bussilla viemäsä paperit jotta pääsevät oikasuun. Seki oli yks show ku ei onnistunu tulostus sieläkään ku oli joku suojaus jossai ja mistä en ymmärrä mitään. Kirjotin ne käsin ja toivon että oikasija saa selvää niistä. Oli nimittäin vähän kiirus takas bussiin. Kotona heti vettä nassuun ja sohvalle jalat pystyssä makoileen ja pian verkkokalvoilla loistiki tähtien sijaan sotkunen koti.

Mulla verenpaineen lasku oirehtii aika perinteisesti huimauksella, näyttämällä tähtiä ja vanteen kiristymisellä pään ympäri. Silmät on pakko laittaa kiinni ku kaikki valo käy niihin. Lisäksi, tajusin sen vasta hemodialyysiaikana, että ku RR laskee, lihaksissa tapahtuu jotai outoa. Ne väsyy tosi herkästi. Esimerkiksi monesti aamupalalla yhtäkkiä saatto käyä nii että en jaksanu pureskella ruokaa ku leuat väsy ihan totaalisesti. Joku vois sanua että väsy siksi, ku söin nii paljo mutta ei, kyllä pitäs kestää reilumpiki syöminen. Sitte ku mitattiin paineet, ne saatto parhaillaan huiella jossai yläpaine 60-70 ja alapaine 40:ssä. Että miksi näin? Eikö matalat paineet jaksa pumpata verta sellasiin ulokkeisiin ku pää? Jos joku tietää syyn nii kertokaa.

Otin parin tunnin tirsat päivällä ja sen jälkeen oli ku ois heränny uuten aamuun. Söin, istahin ja mietin itelleni epätyypillisiä asioita, mm. siivuamista. Niinpä aloin siivuaan. Pyykit on vielä koneessa ja puhtaat petivaatteet pitää laittaa nii sitte on valamista. Vissiin täsä alkaa nyt taas palata entiselleen ku jotain jo viittii tehäki. Ei paljua, mutta jottai vähästä kuiten.

Huomiselle on taas luvassa mukavaa. Hiihtolomalainen on tullu käymään mummulasa ja mennään huomena syömään. Hän on mun serkun tyttö. Serkun, jonka kans oltiin lapsuus ja nuoruus naapureita ja aikusenaki asuttiin melko lähekkäin kunnes he muutti etelään. Läheisiä me ollaan edelleen ja mukavaa että tyttärensä, nyt jo teini.ikänen, reipas nuori nainen, haluaa nähä mua täälä käyessään. Niinku jo syksyllä kerroin, on mukavaa kuulla nuoren suunnitelmista ja odotuksista, ilosesta ja reippaasta esenteesta kaikkeen. Siinä ei tämmönen vanheneva käpy kerkiä miettiin omia verenpaineitaan tai dialyysien poistoja. Virkistävää seuraa siis.

Nytte saunan lämmitykseen ja sohova selekään. Moikka!

Viikonlopun juoksuja

Olipa mukava viikonloppu. Käytiin retkellä molempina päivinä. Oisin ottanu eväät matkaan mutta multa puuttuu käypänen termospullo.
Lauantaina vietiin mökille kamoja. Auto oli... melkei ohjeittten mukaan pakattu. Matkalla minä irrotin nuo pingotetut kankaat kehyksistä ja purin kehykset. Oli hieman vaativampi homma turvavöihin kytkettynä ja taaksepäin pään yli työskennellä. Onnistu se silti, osina olivat molemmat taulut jo muutaman kymmenen kilsan jäläkeen.

Mökiltä ajeltiin isän luo Keminmaahan. Sielä vötkyiltiin iltaan asti ja yöksi ajeltiin takas Ouluun. Matkalla meitsi kreas ihan huikeen idiksen! Siitä tulee toteutuessaan huima spektaakkeli! Siitä myöhemmin sitte... ehkä.

Viime yö oli kolomas konneesa. Yöt on menny ihan jees, välillä oon heräilly mutta pääsääntösesti nukkunu hyvin. Ei häiritte koneen tussahtelu eikä huokailut. Vahtaan niitä poistoja, paljonko lähtee vaikka ne näkee aamullaki. Kahtena ekana yönä lähti n.500-600ml, kolmantena n.700 ja viime yönä 1000ml. Eilen kyllä join vähän reilummin ja söin vielä ranskalaiset illalla joten luulen että niien suola on nyt sitonu itteensä vähän nesteitä. Jospa se ens yönä lähtis pois. Verenpaineet ja paino on kuitenki ihan jees nii että ei täsä oo mittään hättää. Pitää vielä tehä muuan ihmiskoe lähipäivinä että oppii tietämään mitä ja miten nuo nesteet poistaa. Käytän siis keskivahvaa ja varalle on vahvojaki.
Maha on rauhottunu mukavasti ja nyt pärjää jo ilman Imodiumia. Ruoka maistuu ja muutenki hyvällä pössiksellä täsä on nyt menty.

Tänåån käytiin huutokaupasa Kellosa. Oli paljon lasitavaraa ja vaikka vakaa aikomus oli ihan vaan katella, juua kahvia ja syyä laskiaispullia, lähti sieltä jottai mukkaanki. Tietysti. Työtuoli ja pari Sarpanevaa.

Pitkän päivän päälle käytiin tullesa syömäsä Tuirasa bosnialaisella grillillä. Oli herkullista ruokaa. En oo syöny vuosiin tavallista grilliruokaa eikä mua kauheesti napannu syyä nytkään, mutta ootahan ku mentiin sisälle. Sielä setä teki leivät ja pihvit ja kaikii ite ja kaikki vihannekset oli tuoreita eikä esim. etikkaan säilöttyjä niinku monisa muisa paikoisa on. Mun ruuasa oli pihvin sijaan sellasia jauhelihamassasta tehtyjä lihatikkuja. Ne oli maustettu bosnialaisittain ja oli tosi hyviä ja maukkaita. Ja se leipä! Ei ollu mitään mössösämpylää niinku meikäläisittäin monesti on vaan sellasta, oisko enenpi ollu pita-tyyppistä mutta sielä just leivottua. Ai ai ai.

Tästä kuvasta tarkkasiläsimmät huomaa että Lellu on ollu tuhma tyttö. Soo soo, Leena!

Mukavaa on luvassa ens viikolleki. Treffit hiihtolomalaisen kans, soittotunti ja vatsan ultraääni siirtolistaa varten! Ja labrat seuraavan viikon pd-kontrolliin. Mun varmaan tarttee katella jotku vähän siistimmät housut jalkaan ku tuulihousut. En oo tämän pd-mahan kans vielä farkkuja koittanukaan, liekö menevät kiinni enää. Tiedoksi niille jotka ei tiiä, nii tuo dialyysineste ku on vatsaontelossa, se näkyy päälle päin ihan ku pitkällä raskaana. Ei kauheen imartelevan näkönen mutta pieni hinta hyvästä voinnista. 

Semmosta tällä kertaa. Mukavaa alkavaa viikkoa ja moikka!

Antibiootti, yks ihimisen parraista ystävistä!

Välillä tuntuu ettei millään jaksa. Sydäntä särkee, valittaa maksa. Sitten taas syttyy toivon kipinä . Elämä voittaa, jatkuu vipinä.
-Juhani Siljo-

Näihän se menee. Eilen piti saaha osottaa mieltä ja angstata ja tänään onki sitte paljo parempi olla.
Viime yön poisto oli n.600ml mutta verenpaineet oli aamulla 113/71 ja paino 52.3 eli niien perusteella kaikki on hyvin. Ei turvotuksia eikä muutakaan hämminkiä. Vika on siis mun korvien välisä.
Hemohoitojen jälkeen keho oli vedetty ihan kuiviin ja oon nyt oottanu sitä samaa olua. Sitä ei oo tullu mutta jos se on jo liian kuiva, ei mun sitä kannata haikaillakaan. Uskottavahan se on tuota vaakaa ja verenpainemittaria. Voin siis rauhottua.

Tämän päivän paras uutinen toistaseksi on tässä:

Tilasin nämä eilen apteekkiin ja tänään viimein tulivat. Maha on ollu sen kaalilaatikkoepisodin jälkeen vähempi kunnosa. Pari parempaa päivää oli välissä mutta muuten on menty ihan Imodiumin voimalla. Jospa se pian alkais helpottaa. Tänään uskalsin syyä kunnolla ja heti voinnisa sen kyllä tuntee. Nyt voimia pakottaa ajatuksen tasolla jo halkosavotan verran.
Tää on sitä elämää kalliimpaa lääkettä. Viikon kuuri, joita syön kaks, maksaa 85.71€. Eli 170€ ja risat. täytyy kyllä myöntää että nyt se tuntuu pieneltä summalta, alkaa jo ottaa pannuun tää jatkuva paskatauti. Toiseksi, se eilinen vai oliko se toissapäivänen, raha mikä tuli soskusta, oli helmikuun päätös. Kuun lopussa tarttee vaan toimittaa kuitit soskuun nii maksavat ne takas. Aikamoinen helpotus kyllä. Oon saanu laskupinon jo kohtuulliseksi ja uskon että tästäki selvitään kunnialla. Eilen mua ahisti koko soskuasia ja vit*tti että pitää jotai oikasupyyntöjä laitella ku nii kertakaikkisen yhtään huvittais. Ei paljo jaksanu kiinnostaa tollaset asiat. Tän päiväsestä paremmasta voinnista kertoo myös se, että mietin Sannan ja lankomiehen astiapesukonetta. Eli niin sanotusti muita juttuja.

Tänään en oo tehny yhtään käsinvaihtoa. Apteekista toivat nuo vahvemmat nesteet ja en koe tarpeelliseksi ainakaan vielä käyttää niitä. Mukavaa ku ei oo tarttenu ajatella pussin vaihtoa sekuntiakaan. Pian on tietysti oma shownsa tuossa konneen valamistelusa mutta se on pientä jatkuvan pussituomion rinnalla. Nyt ihmetyttää että miten jaksoin viimeksi tehä käsin vaihtoja monta kuukautta, oisko ollu peräti viis kk tai jotain sinne päin. Nyt tuntu että kolme viikkua oli jo liikaa. Tai ainaki tarpeeksi. Noh, elämä on.
Koitin muistella muistanko mitään ekan kerran ajoilta, ku vaihoin käsinvaihdosta yökonneeseen. No en muista. Mentiin äitin kans Helsinkiin kirralle sununtaina ja keskiviikolle oli suunniteltu siirto, jos ristikoe näyttää negatiivista. Muistan että mua harmitti kovasti ku en ottanu yökonetta matkaan. Luulin että sielä ois ollu talon puolesta kone jolla dialysoida, mutta ei. Niinpä jouvuin vaihtamaan käsin ne muutaman päivän ja se ärsytti mua kovasti.

Koitetaanpa nyt nousta sieltä murheen alhosta minne Leijonalauma näyttää syösseen suuren osan suomalaisista. Uskokaa vaan, että elämä jatkuu. Ihan varmasti maanantaina jurppii jo ihan muut asiat. Minä en onneksi piittaa koko lätkästä joten mun perjantai voi jatkua hyvillä fiilareilla. Toivon samaa teille. Moikka!

Huono päivä

Huh huh, kylläpä puhalluttaa.

Eilen oli viiminen päivä koulutusta sairaalassa. Sain koneen kotia ja sitä piti moneen kertaan käyä illalla ihmettelemäsä. Laitoin letkut paikalleen ja nesteet lämpiään eli koneen käyttövalmiiksi jo kolme tuntia ennen aiottua nukkumanmenoaikaa. Vähän tais jännittää. Luulinki että en saa nukuttua ku pitää katella myllyä unen välissä mutta ihan hyvin sain nukuttua. Pari kertaa sen veran havahuin että käännyin vasemmalle kyljelle ku katetrin pää on alavasemmalla, että sais imettyä kaiken nesteen pois. Aamulla sitte jännittyneenä tarkistamaan paljoko poistoja oli tullu. Hah! Säälittävät n.500ml Äkkiä kyllä sen huomasinki ku silmät on ku kaks kipiää sian v****a ja sormet ku nippu k****ä. Anteeksi alatyyliset ilmaukset mutta tänään ei pysty, liian hapokasta.
Tein sitte yhen käsinvaihdot puolilta päivin ja pian teen toisen. Sillä lä'htiki litran verran ja silmätki alkaa näkyä turpeitten luomien välistä.

Se tiistainen sontanäyte piti sisällään clostridiumin. Mahetsua! Antibioottia en oo syöny tammikuisen sairalareissun jälkeen. Konsultaatiopyyntö lähti eilen gastrolle ja toivon että nyt jo tehtäis se ulosteensiirto. Ku ei se näemmä ota parantuakseen. Sitä paitsi mihinkään siirtolistalle ei oo asiaa jos bakteeri jyllää suolistossa. Enkä yhtään halua vähätellä näitä fyysisiäkään oireita. Paska lentää eikä mihinkään uskalla lähtä housuun paskomisen pelossa. Imodium auttaa välillä ja välillä ei. Onneksi, ku ihmeen kaupalla, sain viime yön nukuttua. Tosin ajotin iltasyömisen siten että käyn paskarallin ennen nukkumaanmenoa. Mulla ku ei oo niitä korkkeja mitä käytetään ku koneesta irrottautuu kesken hoidon. Kekkasin siihenki kyllä keinon sillä en ala ehdointahdoin paskomaan sänkyyn.
Voimat on siis melko lailla finito. Peruin soittotunnin ja mietin että viitinkö lähtä käymään apteekissa tilaamassa vancocinit vai soitanko. Menin kuitenki ku oli roskia monta kassia menossa roskiin.
Aamulla ku haalasin vajaata 15 litraa dialyysinesteitä vessaan, ajattelin että on tämäki yks helvetin työmaa. Järjestää nyt itelleen vapaaehtosesti kauhia määrä hoitovastuuta, roskia haalattavaksi, nestepusseja ja -kanisteria kannettavaksi. Ihan ku diabeteksen kans ei ois jo riittävästi hommaa. Ei niinkään fyysistä hommaa vaan henkistä. Ite ku on vastuussa omata hyvinvoinnistaan, on se välillä melko raskasta. Joka ikinen päivä, vuosikymmenien ajan on pitäny ja ehkä vielä pitää, tarkkailla jatkuvasti kaikkea. Ruokia, juomia, liikkumista, huoltaa pumppua ja huolehtia että insuliinia ja pumppuvehkeitä on jatkuvasti käsillä eikä mikään saa hallitsemattomasti loppua kesken. Jos johonki lähtee, pitää ottaa erinäinen määrä kamoja matkaan. Miettiä kauanko viipyy, paljonko tarttee mitäki, onko varmuusvälineet mukana jos pumppu hajuaa, onko tarvittavat resepit ja onko ne voimassa/onko jälellä, yms. monia muita asioita. Nyt dialyysiä tehessä lähteminen on vielä hankalampaa. Yössä menee reilu 13l nesteitä nii ei siinä kovin pitkäksi aikaa, omin voimin ainakaan, viittis lähtä. Tää dialyysin tekeminen on vielä oma hommansa diabeteksen lisäksi. Että jos joku vaikka kuvittelis että mää täälä vaan vedän lonkkaa, ei se pidä paikkaansa. Tosin nukunki paljon mutta vasta ku kaikki velvollisuudet on hoidettu.

Soskun rahat tuli eilen. Tehtin Sannan kans se oikasupyyntö ja olin lähettäny sen äitille etä tulostaa ja tuo tänään sottotunnille sen paperin. Noh, soskusta oliki maksettu kaks summaa enkä yrityksestä huolimatta saanu vielä tietää mikä se toinen summa on. Yhteensä ne ois suunnilleen sen mitä ootin tulevaksi tammikulle mutta oisko tuosa sitte helmikuun päätös mukana vaikka päätöstä ei oo helmikuulle tullukaan. Selitteenä tilillä näky ttt 1/2014 ja toisessa ttt 2/2014. En saanu siis tuotakaan asiaa järjestykseen vaikka nii kovasti piti ja nyt seki sitte rassaa mieltä. Ärsyttävää.

Taian napata Imodiun naamaan, vaihtaa pussin ja alkaa päikkäreille. Jospa se mieliki vähän kirkastuis nukkuessa. Moikka!

Monenlaista mukavaa

On tosiaan montaa mukavaa tälle päivää. Paitsi tietysti se että en viime yönäkään nukkunu kunnolla ja nousin lopulta kuuen maissa ku olin aikani pyöriny sängysä tovin. Sähkäri tuli aamulla ja jäi tänne puuhaileen ku lähin sairaalaan. Sielä laitoin koneen kuntoon ja lääkäri kävi ennen ku lähin kardiologille. Labrat näytti hyvälle ja hoitaja kysy että miten se siirtolista-asia, pitäskö alkaa hoitaa potilas listakuntoon. Niinpä sitte tunnin päästä olin käyny sydämen ultrassa joka on kelponen siirtoon, varattuna oli ajat gynekologille, vatsan ultraan, hammaslääkäriin ja varalta vielä mammografiaan ku toisessa rinnassa on ollu jotai hämminkiä n. kymmenen vuotta sitte.

Sain sairaalassa rautaa ku rautavarastot oli ihan finito vaikka hb oliki ihan jees, 114. Mahataudilleki löyty jonkulainen selitys. että se ois diabeettista neuropatiaa joka aiheuttaa kroonista mahavaivaa. Joo, kyllä se mulle käy selitykseksi ku ei tuolle oikei muutakaan oo. Kaikki ruoka-aineet oon käyny läpi eikä se tunnu oikei paranevan millään ku labroissakaan ei oo mitään löytyny, vielä ainakaan.

Aamulla ku lähin, piti avain jättää sähkärille että se voi juoksuttaa kamoja autosta sisään. Sielä epäileväisimmät haukkoo henkeään että miten uskalsit mutta uskalsin min'. Lähtään siitä että ihminen on lähtökohtasesti rehellinen. Olin, tavoilleni uskollisena, kiltti ja kohtelias ja keitin hälle kahvit ennenku lähin sairaalaan. Taksissa huomasin että mun taksin vapaakortti jäi kotia ja rahat jäi myös. Onneksi taksari usko mua ku kerroin omavastuun olevan täys ja äiti tuli sitte hakeen mut sairaalasta ja päästi sisään ja avaimet ootti sovitusti täälä kotona.

Käytiin äitin kans yhesä kaupasa josta on tää postauksen kuvitus. Selkeästi on kevättä rinnassa ku on nii iloset värit tallentuneet kameralle. Hyväntuulinen päivä on kyllä olluki, johtuen pitkälti siitä uutisesta että aletaan puuhaaman mua listalle. Lääkäriä lainatakseni, "etköhän tuota jo kesällä oo siirtolistalla" Se on just se lause mitä haluan nyt eniten kuulla. Sehän avaa ihan uuet mahollisuuet kaikkeen sitte taas. Niinku esim. maidonjuontiin, vapaaseen syömiseen ja juomiseen, reissailuun ilman koneita yms ja ihan erilaiseen vapauteen mitä nyt. Kunpa jokainen terve sais mahollisuuen elää vaikka viikon dialyysipotilaan elämää. Voin luvata että silmät aukiaa ihan erillä lailla näkemään arjen asioita.

Otin muutaman tunnin ihanat päikkärit ku on tosiaan vähän jääny univelkaa. Vielä ku huomisen jaksaa nii sitte voi hengähtää. Tai ehkä se ke-to-yöki menee ihmetellessä ja koneen humpsutusta kuunnellesa. Tiedä häntä.
Nyt vähän murua rinnan alle ja sohva selkään. Palataanpa asiaan ja moikka!

APD-koulutus vol.1

Nyt on eka APD-koulutus takana. Aika hyvin muistin juttuja 15.5 vuojen takaa. Kone näyttää ulospäin täsmälleen samalta ku ennenvanhaan. Kuulemma on jotai muutoksia tullu mutta ne ei oo juurikaan vaikuttanu ulkonäköön. Nykysessä on korttipaikka minne ohjelmoiaan hoitotiedot ja polille mennesä otan van kortin mukaan ja sieltä näkkyy kaikki tarpeellinen. Iisiä. Just paselin tekninen mulle ku koneessa on viis nappia; jatka, pysäytä, enter ja nuolet ylös ja alas. Pitäs jäähä mieleen. Täsä on kuva ekasta koeajosta tänään.

Tänään kone käytti kolme kertaa 1800ml ja sisällä kukin satsi oli 41min. Niillä saatiin ulos reilu 800ml mikä kertoo siitä että mulla on nopia vatsakalvo. Oon huomannu saman kotona ku esim. tää normi pussi saa olla sisällä 4-6h ja jos menee yli 4.5h, alkaa neste imeytyä takas kehoon ku poistuma on huono tai saattaa jäähä miinukselle. Ehkä konehoito on mun päivärytmiin ja mun vatsakalvolle se just paras hoito. Ainaki elän siinä uskossa mutta aikapa sen näyttää lopulta. Jatkossa ohjelma tulee oleen erilainen mutta kerron siitä sitte ku se on ajankohtasta.
Sähkäri ei oo vieläkään käyny mutta sairaalan sosiaalihoitaja toimitti asiaa tänään ja eipä menny ku sekentti ku tulin kotia, soitti sähkäri. Sovittiin että tulee aamulla kattoon hommat ennenku lähen sairaalaan. Pitää vähän kysellä jotai juttuja mökkiä varten.

Sellanen etappi on saavutettu tänään, että päsin viimisestä kaulakatetrista eroon! Nyt voin alkaa pitää taas rintsikoita. En oo pitäny niitä juhannuksen jälkeen ku on pitäny tunkia katetri piuhoineen rintsikoihin ja sillo tuntu että se jotenki on huonosti tai liikuttaa katetria nii että se juuri ärsyyntyy. Toinen juttu tietysti on se että mahtuuko ne päälle. Ei sillä että tissit ois kasvanu vaan ympärysmitta on saattanu vähän suureta. Jokainen tietää miltä tuntuu ja näyttää ku rintsikat ei istu kunnolla.
Huomena on pitää käyä sydämen ultrassa. En tiiä miksi tai että kuka sen on edes tilannu mutta haluan uskua että se ois siirtolistaa varten. Aiemmin syksyllä ku kävin ohituksen jälkeen kontrollissa, sano se kardiologi että sen tiimoilta ei tartte tulla enää kontrolliin jotenka oisko tää nyt siirtolistaa varten. En tiiä, seki selviää huomena. Määki jo ihan into piukasa selitän siirtolistasta vaikka ei oo ees tietoa pääsenkö koko listalle.

Tänään otettiin melkosesti näytteitä. Tärkeimpinä niistä jäi mieleen kalium, joka oli 4.2 eli hyvä. fosforin määrää en muista mutta hyvä oli seki, urea oli hyvä eli hoito putsaa riittävästi, hb 114 ja kolesteroli 2.8. Melko matala, sanoisinko. Ja tuo on siis kokonaiskolesteroli. Otettiin myös kakkanäytteet ku maha elää taas ihan omaa elämäänsä. Sittä en kerro sen enempää.
oon ollu kovasti väsyny koko päivän ja päivällä paleli ikävästi. Nyt ei maistu ruoka ja on melko etova olo. Mitä lie flunssan tynkää tms.

Nyt kuitenki sohvalle ja ootteleen iltapussin vaihtoa ja sitte nukkumaan. Moikka!

Rentoilua

Viikonloppu on menny ihan vötkyillesä. Oon nukkunu hyvin ja pitkään enkä oo paljo ressannu misätän.
Eilen M kävi siivuamassa makkarin ja nyt vielä ku se sähkäri kävis kattoon pistokkeet, sais kone tulla. Sanna kävi tänään ja katottiin se soskun päätös. Oiikasupyyntö on nyt väsätty ja se pitää toimittaa eteenpäin. Lisäksi Sanna vähän järkkäs noita nestelaatikoita ku torstaina ku niitä tuli lisää, jäi alimmaiseksi ne mitä käytän vielä nyt ku ei oo konetta. Jotenka mukava ja rentouttava viikonloppu on ollu. Nestelastiakaan en oo jaksanu stressata. Ihan on hyvin menny vaikka en oo ajatellu sen enempää koko juomista. Ehkä mää ylireagoin senki suhteen ku kaikki on kuitenki ihan hyvin. Eikä musta kukaan ulkopuolinen ees huomais että on kilo-pari nestettä.

Huomena alkaa koulutus koneen käyttöön. Mukavaa. Sitä mää oikeestaan tulinki kertomaan. Menee muuan päivä taas vanhoja muistellessa. Ja nyt ku se on kerrottu eikä mua vielä jännitä, alan kattoon telkkaria ja pyrin nauttimaan tästä letkiästä tunnelmasta niin kauan ku mahollista.
Palataan viikolla asiaan. Moikka!

Miniloma mökillä

Terveppä terve. Tekis mieli sanua että pitkästä aikaa mutta ei siitä taia olla kovinkaan pitkä aika ku viimeksi höpöttelin. Tuntuu vaan ku olin viime yön mökillä. Sellanen miniloma ennen ku uuet tuulet taas alkaa puhaltaa.

Eilen tuli päätös soskusta ja se lähtee takas oiottavaksi. Yks lasku, summaltaan n.340€, ei ollu löytäny perille ja se puuttu kokonaan päätöksestä. Pari muuta kohtaa oli joissa oli jotai hämminkiä, joten pitää laittaa oikasupyyntö tai -vaatimus vai mikä lie onkaan.
Eilen oli soittotunti ja kävin sielä. Vanhojen hiomista ja palkeenkäyttöä pitää nyt alkaa opetella enempiki. Tähän asti se on ollu sellasta että pieni henkäys kerrallaan ja soittaminen kuulostaa keuhkotautisen hengen haukkomiselta. Sen kuulemma oppii... Siihen minäki luotan.
Mentiin mökille yöksi. Mukavaa oli lämmitellä takkaa ja saunaa. Naapurit kävi vielä iltakahvilla. Saunasta tuli mieleen että mun alkoholinkäyttö on ollu melko reipasta kuluneen viikon aikana, jos vertaa vaikka kuluneeseen vuoteen. Oon juonu kolme kaljaa niikon sisällä! Mopo on lähteny vähän keulimaan, vaan maistuuhan se hyvältä saunan jälkeen ku on ollu vähällä nesteellä. Pitää kyllä laittaa joku raja siihenki ku äkkiä siitä kertyy nestelastia. Alkoholi ei siis oo kielletty, maksahan mulla toimii ihan normaalisti. Nesteen vuoksi vaan oon koittanu välttää kaljaa.

Aamulla tehtiin vähän lumitöitä. Nyt ku on ollu niin vähäluminen talvi nii lumiaura tahtoo pukata pihatien kivet mennessään mettään. Nyt oli satanu vähän lunta ja oli lämpöasteita nii sen vähäsen lumen sai hyvin juntattua tielle että se jäätyis siihen ja nurmikkoki säästyis pahimmilta raapasuilta. Äiti junttas lunta kelkalla ja minä putsailin kolalla ovien edustoja ja kulkuväyliä. Mukavaa puuhaa tuo lumenluonti on, ei käy kieltäminen. Tietysti jos sitä pitäis tehä 5kk joka toinen päivä isolla pihalla ni en välttis kovin kehuis sitä mukavaksi. Näin harvakseltaan se kyllä mulle passaa.

Luonnon keskellä saa monesti nauttia mitä ihmeellisimmistä luontoelämyksistä. Eilen näin miten naali ajo jäniäisen puuhun. Todistusaineistoa:

Siinä ku pihatöitten jälkeen tyytyväisinä kateltiin kättemme jälkiä, hymyili kelkkaki silmät suurella meille:

Tullessa käytiin syömässä autoskeidalla ja kotona otin parin tunnin päikkärit.
Huomena makkari saa kunnon siivouksen ja pitää möbleerata se siihen kuntoon että koneen voi viikolla tuua sinne. Siinä sitä on taas oppimista mutta kai sitä on turha stressata vielä, ihan ku ei muuten ois asioita mielen päällä.
Taisin muuten tänään keksiä mikä mua tässä nykkysessä tilanteessa stressaa. Se, että mulla on sellaset kilo-pari jatkuvasti nestelastia ja mietin sitä ihan koko ajan. Vahvempia nesteitä ei tullu apteekista eilen, vaikka ne oli tilattu. Jäivät jälkitoimitukseen ja hain sairaalasta sitte pari vahvaa pussia että pärjään maanantaihin. Nesteitä pitää rajottaa vielä tiukemmin ku hemohoidossa. Tai siis mun henkinen rajote on tiukempi nyt. Ku hemossa tiesi että n. joka toinen päivä pääsi lastista eroon vaan nyt ei tiiä millon pääsee. Uskon että sitte ku saan yökoneen ja toimittavat ne vahvat nesteet, niitä ku voi käyttää sitte konehoidossaki siten että vaihtaa esim kerran päivällä. Tästä johtunee kaikki unohtelut ja väsymyski osittain yms. selkiät stressin oireet. Onneksi pian helpottaa, taas.

Ystävänpäivä päättyy ihan näillä näppäimillä mutta ei liene myöhästä toivottaa sitä vieläkään. Hyvää ystävänpäivää kaikille! Pidetään huolta toisistamme. Moikka!

Ihanan syntistä!

Ja taas. Luvassa ei oo likasia yksityiskohtia eikä paljasta pintaa. Paitsi tietysti jos syttyy ruisleivästä nii siinä tapauksessa.

 Mukavaa keskiviikkoiltaa, kansalaiset. Tulin ilmottaan että oon hullutellu tänään. Moni tietääki varmaan että saksan kaupasta saa ihania, tuoreita ja monesti lämpimiä leipiä. Ei oo kerta eikä kaks ku oon kuullu jonku kehuvan niitä jalitsu-sämpylöitä ja tänään päätinki ostaa niitä. Ihan vaan kaks, että joku roti säilyis. Ruisleipähän on sillä harmaalla listalla korkian fosforipitoisuutensa vuoksi. Oon tunnollisesti syöny vaaliaa leipää mutta nyt se kalium oli tosiaan vähän matala, päätin rohjeta syömään ruissämpylää. Hyviä ne oliki, ei käy kieltäminen. Ihan mielettömän hyviä siis.

Lisätäkseni eiliseen postaukseen, ku kävin Oliviasa syömäsä, se on salaattibaari. Vetasin lautasellisen salaattia sieläki. Nyt kalium alkaa ehkä olla kohallaan, luulisin. Kahvia, missä sitä on myös palijo, oon juonu kupin päivässä niinku tähänki asti ja se Kismet oottaa edelleen syöjäänsä. Niin rohkia en ollu että oisin sen syöny. Noh, se siitä.

Sain päivällä vieraita. Kummipoika ja vanhempansa kävivät ku olivat asioilla Oulusa. Mukava ku käyvät, tykkään kovasti. Aina se piristää ja kiva kuulla kummipojan juttuja. Ne ku tahtoo olla olla tollasen kymmenvuotiaan jutut nii erilaisia ku nämä aikusten nii se on mukavaa vaihtelua. Toisaalta, oonhan mää myös salaa hyvin otettu siitä että pian 11-vuotias poika lähtee mielellään mun, vanhan kävyn luo kylään. Tänään ei ois ees malttanyu vielä lähtä pois. Tiedostan kyllä, että on viimiset vuojet käsillä jollon hän vielä lähtee kattoon vanhaa Lellu-tätiä. Ne voi muut hommat kiinnostaa enempi parin vuojen päästä. Joten nautitaan nyt tästä ja muusta sitte myöhemmin.

Huomena mennään äitin ja koiruliinin kans mökille. Eka on soittotunti Iissä ja mökille yöksi. Toinen miniloma viikon sisään on jo aika luksusta. Lauantaina tulee ystävä siivuaan ja järkkäileen makkaria valmiiksi koneen tuloa varten. Sitte voiki oottaa maanantaita ja konekoulutusta. Luulisin että ehkä keskiviikkona saan koneen kotia, en oo varma. Eletään taas yhtä muutosten ja myllerrysten vaihetta mutta onneksi jo loppu suoralla sitäki. Tällä jatkuvalla muutoksella ja sen aiheuttamalla stressillä on varmasti osansa mun muistin pätkimiseen ja kovaan väsymykseen. Asioita unohtuu ja jotai avattuja posteja löytyy mistä sattuu ja mää vaan ihmettelen että mikähän tääki on, millon tullu ja kuka lie avannu. Eilen viimeksi oli puhelin hukasa, jalkahoitajalla unohtu käyä yks päivä, kaupasta ei muista tuua mitään jos ei oo lappua joka seki monesti jää kottii. Telkkaria kattoessa nukahtelu on enempi sääntö ku poikkeus. Toivon ja uskon että kaikki tää jää pois ku saan taas rutiinista kiinni eikä tartte oottaa jotai seuraavaa vaihetta tai muuta suurta tapahtuvaksi.
Ainut asia (luultavasti) mikä ei oo unohtunu kertaakaan, on syöminen. Ruoka maistuu ja mielitekoja piisaa ja se on hyvä merkki, niinku oon aiemminki sanonu. Jotenka lähenpä kaivamaan jääkaappia. Moikka!

Misä on talavi?

Oon aina tykänny tästä osasta vuotta. Ku aurinko alkaa paistaa, on lunta eikä pakkanenkaan oo haitannu. Mitä on tämä tämän talvinen kurakausi? Misä on lumi? Entä pakkaset? Puhumattakaan arskasta! Räntää pukkaa taivaalta ja mun hc-talvikengät on edelleen naftaliinissa ku ei niitä oo tarvinu. Aurinkoa näkyy ainoastaan Aurinkomatkojen toimiston ikkunassa. Tämmönen on vallitseva näkymä lumitilanteen osalta, ku se vois olla kauniin valkonen, runsas ja aurinkoinen. Nii, ja tätä kuvaa on vielä kirkastettuki.

Kävin siis kaupungilla päivällä. Apteekissa tilaamassa nesteitä. Apteekin täti sano että mun tapaus on mielenkintonen ku saa tehä vähän poikkeavia töitä. Niinku esim tilata satoja litroja dialyysinesteitä ja järjestää niille kotiinkulketuksia, räknätä tuhansia ky:itä insuliinia ku tavallisesti asiakkaitten ostokset pyörii siinä alle sadan kappalemäärissä. Vielä kehu nua ihanaksi asiakkaaksi ku tiiän ite nii hyvin omista lääkemääräyksistäni. Kenties mää oon myös tuottava asiakas apteekille. No, asia saatiin hoidettua ja nyt ootan kymmenien laatikoiden laskeutumista kotiplaneetalle.

Kävin syömässä Oliviassa. Sen kunniaksi että kalium oli matala ja lääkäri jopa tarjos eilen että pitäskö laittaa kalium-tabletteja kuuri että arvo nousee. Minä siihen että ei tartte, saan ne kyllä nousemaan ihan kotikonstein. Vähän enempi salaattia, hedelmiä, kahvia ja ruisleipää. Ehkä myös Kismet jääkapista ni lähtee se nousuun. Syksyllä ku ravintoterapeutti kävi jututtaan mua, oli se liikaa että laitoin leivän päälle salaattia, kinkkua ja tuorekurkkua. Kaliumit nousee, kaliumit nousee, varoteltiin. Niinpä oon syöny leivät yhen kasviksen kans mutta tänään ostin punasipulia jota laitan leivän päälle, salaatin lisäksi. Ihan ruhtinaalliseksi käy tää elämä pussihoidolla. Vielä ku joku helpotus tuohin nesterajotukseen nii avot! No joo, in my dreams.

Asuin monta vuotta tuossa nurkan takana ja ihmettelin isoa naakkaparvea joka lensi talon yli, kovasti metelöiden aina iltapäivällä. Tänään ne pysähty levähteleen tai muuten vaan pällisteleen nosturin vaijereille. Otin pikku pokkarilla kuvan joka on melko surkia mutta kyllä siitä huomaa että vieri vieressä istuu naakkoja. Komia ilmestys se oli ja etenki ku lähtivät lentoon siitä. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

On ollu mukava ja toimelias päivä, jos vertaa edeltäviin viikkoihin. Kyllä tää tästä helpottaa ens viikolla. Ja voi olla että mökilläki käyään loppuviikolla yöpymässä. Se ois kiva.
Pitää alkaa katteleen yösijaa. Moikka!

Hyvä ihminen

No nii. Mukava viikonloppu on takanapäin. Tuntuu melkei ku ois ollu lomalla. Tarkalleen ottaen, lomallahan mää olinki. Jos kotona ikkunasta näkyy vastapäisen pizzerian seinä, nii melko komiaa on laittaa nukkumaan katellen tällasta maisemaa.

Enkä kauheesti käy valittaan aamupalapöydän maisemaakaan.

Viikonloppu meni siis Sannan ja lankomiehen kans puuhastellessa. Oli tosiaanki niinku ois lomalla ollu. Oon melko väsyny tähän jatkuvaan muutokseen ja sopeutumiseen. Mieli halajaa jo kovasti päästä alottaan yökone- eli pd-hoito. Se on sitte pysyvää ja tää muutuva ja sekasortonen arki pääsee tasaantuun. Tänään sairaalassa sanoinki että jos mulle ehotettas että pääset kuukauden päästä siirtoon, en suostuis. Ei jaksa enää alkaa oottaan mitään suurta ja parempaa tapahtuvaksi. Kun vaan nyt sais rutiinit ja sellasen tasasen arjen. 

Viikon päästä on se yökone-koulutus ja samalla reissulla otetaan hd- eli kaulakatetri pois. Seki on mukavaa että siitä pääsee. Kävin tosiaan tänään pd-polilla ja perjantaina otetut labrat oli oikeestaan erinomaset. Kalium, fosfori ja suolat, kaikki viitearvoissa paisi kalium oli jopa vähän matala. Saa siis syyä salaattia vähän enempi tai vaikka banaanin, sitä tekee kovasti mieli. Niinpä Resonium jätettiin tauolle. Suurin yllätys oli kuitenki hb, se oli 126! Enpä muista millon ois ollu noin korkia. Varmaan joskus sillo heti edellisen siirron jälkeen eli 15v sitte.
Tehtiin myös sellanen kehon kuivapainon mittaus. Mennessä paino oli tasan 54 ja testin mukaan tuossa ois 2.3kg nestelastia. Pitänee meleko tarkkaan paikkansa.

Eilen ku tulin kotia, päätin olla hyvä ihminen. Tein leipomuksia jotka vein tänään dialyysiin. Kiitokseski ennen kaikkea pitkämielisestä ja myös hyvästä hoidosta. Oon sielä vähän kiukutellu ja osottanu mieltäni, mutta myös koittanu olla kuuliainen ja kiinnostunu potilas. Myös hyvä ja kannustava potilastoveri oon pyrkiny olemaan. Tunteita, niin ilosia ku surullisiaki on saanu ja voinu aina avoimesti tuntia mikä onki mulla ollu vähän opettelun takana. Niinpä ajattelin että siinä on syytä pyöräyttää vähän kaakkua.

Siinä on Daim-valkosuklaakakku ja appelsiinikakku.

Laitetaan tähän loppuun vielä yks kuva viikonlopun reissuista. Kuka arvaa misä me käytiin?

Hyvää yötä ja heippa!

Citius, altius, fortius

Onko tavallista että liikuttuu kyyneliin ku Olympiatuli saapuu stadionille? Nii, sitä voiaan pohtia kukin tykönämme.

"Urheileminen on ihmisoikeus. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus urheilla olympialaisten hengessä ilman syrjintää ja yhteisymmärryksessä ystävyyden, solidaarisuuden ja reilun pelin aatteen mukaan"

Tämä perjantai on menny vaihtelevissa oloissa. Laitoin illalla ajoissa nukkuun ku oli univelkaa ja sainki hyvin nukuttua. Aamulla oli kello ysiltä soimassa ku piti käyä labrassa jättään verinäytteet maanantain pd-kontrollia varten. Saapa nähä miten kalium- ja fosforiarvot on muuttuneet, vai onko. 

Kävin labrassa ja samalla reissulla vein sen puuttuvan laskun soskuun. Soitin vielä perään että se lasku on jätetty loovaan ja infon täti ei osannu sanoa löytääkö se koskaan perille ku ei oo mitään saatetta tms. mukana. Laitoin sähköpostia hälle kelle jätin hakemuksen että ei tee päätöstä ilman sitä laskua, että toimitan uuden jos se eka ei löyä perille. Kauheeta säätämistä lahon pään takia. Mulle kyllä jäi myös sellanen fiilis että lämpimikseen sielä jotkut istuskelee, työntekijät siis. Kun ei edes työpaikan osotetta tiietä, se on outoa se.

Labraan oli ilmestyny tämmönen kivan näkönen laite.

Kuuliaisesti jätin minäki oman arvioni labran toiminnasta. Onhan tuo nyt paljo helpompi käyttää ku joku kynällä täytettävä kuponki joka onki jo so last season.

Tulin kotia ja sinnittelin hereillä siihen asti kunnes piti vaihtaa pussi. Sitte takas nukkumaan. Muutaman tunnin päikkärit teki nannaa ja kyllä täsä nyt jo vähän suupieliä repii. Hyvä vaan jos rytmi vähän tasottuis.
Maha on ollu tänään parempi. Otin kyllä jo yötä vasten eilen illalla pari Imodiumia ja tänäänki oon ottanu. Maha ei kuitenkaan ees möyri, murise eikä kurluta nii että taitaa olla ohi se kaalilaatikkotauti. Äsken söin vähän tanakammin, eilisen jukurtin jälkeen ja olo on ihan mainio.
Huomiseksi on vähän suunnitelmia. Mukavaa, sillä tämä pussien kans läträäminen käy ihan työstä. Sillä erotuksella työhön, että vapaapäiviä ei oo. Onneksi reilun viikon päästä saan sen yökoneen ja sitte onki päivät ihan vapaat. Siltikään, vaikka nyt valitan ja oon väsyny, en vaihtais takas hemodialyysiin. Mahakaan ei enää haittaa, eipähän vie jokainen tuulenpuuska mennessään. Tyköistuvat paidat on pannassa ja mun onneksi nykyään taitaaki olla trendikästä pukeutua väljiin paitoihin. Vaikkakaan sillä väljällä ei varmaankaan tarkoteta iänikusia T-paitoja joista tää nykynen style pääasiassa koostuu.

No ni, se tästä päivästä. Mukavaa viikonloppua ja jäähään jänittään Sotsin tapahtumia, kisoissa ja niien ulukopuolella. Moikka!

Vauhikas ja villi yö

No nii, tuhmeliinit. Se joka tuli otsikon perässä, lukemaan ehkäpä eroottisia paljastuksia, joutuu pettymään. Kootaan ajatukset ja palataan ruotuun. Alotetaan eilisestä.

Kävin kaupungilla eilen, oli pari kauppa-asiaa hoiettavana. Yks niistä on sellanen wok-kastikeasia jonka perässä oon Oulusa käyny melko monta ruokakauppaa, tuloksetta. Jos joku tietää mistä saa chow mein-wok-kastiketta nii ilmottakaa! Tästä keskustan kaupoista sitä ei löyvy, ei edes Stokkalta vaikka äkkiseltään nii luulis. Se ei oo mitään mystistä eikä edes hankalasti saatavaa mutta jostai syystä sitä ei oo näissä ruokakaupoissa. Iistäkään sitä ei löydy ja ainuan purkin mitä sitä oon löytäny, oli Haaparannan isosta marketista ja seki oli ainut poistuvien hyllyssä. Jos sitä saa Posion S-marketista, miksei sitä saa Oulun keskustasta?
Päädyin sitte ostamaan valmista kaalilaatikkoa Anttilan lämpimästä tiskistä. Virhe! Tuut tuut tuut tuut! Iso virhe ja paskahälytys! Niin sitte kävi että ku söin sen illalla, meni yö rrailakkaasti vessassa juosten. Perse syöksee tulta eikä nukkumisesta luonnollisestikaan tullu yhtään mitään. Kunnes maha aamulla vähän rauhottu, oli kroppa kuivahtanu siihen malliin että piti ensi töikseni juua pullo mansikkasmoothieta. Virhe!
Vaihdoin pussin ja lähin soskuun. Odotusaulassa istuskelu oli melkosta piinaa. Pelkäsin koko ajan että shaisse turahtaa housuun, edes aivastaa ei uskaltanu. Ihan kammottava tilanne. Ku mut kutsuttiin sisään, pyysin päästä vessaan. Uuh, se oli ihanaa se. Loppuaika meniki ihan mukavasti. Sossutäti aiko tehä päätöksen alkuviikosta ja oli kovasti kiinnostunu näistä dialyyseistä. Pitää käyä uus reissu sielä, varmaanki jo huomena, ku olin unohtanu sen suurimman sairaalalaskun kotia. Pääasia että asia on nyt vireillä ja ehkäpä pientä helpotusta tulossa.

Peruin soittotunninki, ei oikei huvittanu lähtä  istumaan puoleksi tunniksi autoon. Luullakseni ei oo suotavaa kyykähtää moottoritielle lennättään varpusparvia. Pittää ottaa vähän iisimmin tänään nuo ruokahommat, josko se ois jo huomiseksi ohi.
Ite ois vissiin pitäny tehä seki kaalilaatikko. Sitäpaitsi se ei oikein tukenu mun proteiinipitosen ruokavalion noudattamista ku edes minä, sihtisuu, en löytäny siitä lihaa. Liekö oli vege-versio.
Siitä tuliki mieleen ku kesällä aloin tekeen kyseistä ruokaa. Laitoin riisit tulelle ja huomasin veispuukista että kaverit istuu patiolla. Lähin sitte minäki ulos ja n. kolmen vartin päästä kaupungilla muistin notta ristus! Mullon riisit tulella! Täysiä kotia ja ei täälä mitään katastrofaalista ollu sattunu. Hella oli kakkosella ja vettä reilusti nii nostin ne vaan pois, sammutin hellan ja lähin takas siemailemaan drinksuja. Nii että kumpiko on parempi, mahatauti vai poltettu kerrostalo.

Kuva on eiliseltä, keskieurooppalaistuneelta Rotuaarilta. Siellä on lämmitetty nuo kadut nii ei oo lunta. Muualla sitä sitte oliki ihan reippaasti. kengät vetää sutia ku liikuskelee kaupungilla.

Oon ihmetelly parina yönä ku on nii kylmä nukkua. Aamulla hoksasin kattoa tuuletusikkunaa ja kas vain, sehän oli auki. Ne ilmanvaihtomiehet rassas tuuletusräppänöitäki ja oli vissiin jääny auki. Ilmanskos tuo kävi vilu kappaseen.

Menee taas höpöttelyksi. Katellanpa tässä. moikka!

Kurkistus pintaa syvemmälle

Se, joka ei halua kattua mua mahottoman syvälle silmiin, älköön jatkako tämän lukemista.

Tänään on ollu erityisen pitkä päivä ku aamulla kävin silmälääkärissä. Aika oli 7.30 nii sanoisinpa että aamuyötä se vielä mun mittarilla on. Katottiin näön tarkkuus ja yllättäen tuo silmä jossa on ollu niitä vuotoja, oliki tarkkuudeltaan parempi. Nii, kyllä sillä näkee sillo ku ei oon sitä höttöä tarkan näön alueella eessä lillumassa.
Otin kuvat näytöstä missä on tänään otetut kuvat molemmista silmänpohjista. Tässä on vasen silmä.

Nuo valkoset alueet on laserin jälkiä. Parikytä vuotta sitte silmänpohjia laseroitiin jottei pääsis uudissuonia kasvamaan ja niitä jo kasvaneita poltettiin pois. Ne ku aiheuttaa noita verenvuotoja herkästi. Tummat pienet kohdat taas on arpikudosta. Tää silmänpohja näyttää kuulemma rauhalliselta vaikka onki vähän epämääräsen näkönen. 

Tässä taas oikian silmän vastaava kuva.

Oikiaan ei nääkään läheskään yhtä hyvin ku siellä lilluu sitä hyytynyttä verta ja sellasta höttöä. Vasemmalla oleva tummempi alue on sellanen verinen juttu joka liikkuu silmässä ja jos se sattuu tarkan näön alueen eteen, ei silmällä nää mitään.

Tilanne on sikäli hyvä että selkiytymistä on tapahtunu paljon ja nyt vaan ootellaan että luonto hoitaa loput. Seuraava aika tulee alkukesälle joten katotaan miten sitte on. Jos vuotoja tulee, pitää ottaa yhteys sairaalaan.

Oon tässä pantannu juomisia tältä päivältä. Nestetasapaino on tällä hetkellä 1.15l miinuksella. Pitäis alkaa painon olla jo normaalissa. Tänään se oli 53.1 aamulla. Laitoin varalta vahvan nesteen vatsaonteloon äsken, josko tuo poistais näitä mitä tässä aion illan mittaan juua. Yöksi sitte fysioneal joka mulla ei kauheen hyvin poista, muutamia desejä vaan. 

Elän siinä toivossa että ku saan sen yökoneen, kaikki muuttuu paremmaksi. Johtuen mun iltapainotteisesta syömisestä ja ku kone tosiaan nimensä mukasesti, poistaa nesteet ja kuonat öisin.

Aamulla vähän siivoilin ja nakkelin romuja vaatehuoneeseen. Kad vain, ovikello soi ja sisään asteli kolme miestä ilmastoinninputsausvehkeineen. Sääliksi kävi sitä poikarukkaa joka joutu vaatehuoneeseen sinne tavaranpaljouden keskelle tikkaineen. Ois ainaki ollu pehmeä lasku jos ois tippunu portailta. Aikovat tulla huomena uuestaan. Kuulemma pitäs tuon melko äänekkään ilmanvaihdon ähän vaimentua noilla toimenpiteillä. Toivottavasti, sillä tuo pitää melkosta ääntä tavallisesti.

Lisäksi kaveri kävi sekunnin mittasella vierailulla, hakemassa Hapitsusta tuomani sätkäpaperit. Täkäläinen tapa on hankkia sätkäpaperit Haaparannasta ku sellanen laatikko missä on 50kpl niitä toista euroa maksavia paketteja, maksaa n.8€ Ruotsin puolella. Ei siis paha ollenkaan jos polttaa sätkiä. Muistutan vielä että minähän en enää moista harrasta. 25 vuotta oli ihan riittävästä ja nyt on menossa kolmas savuton vuosi. Oon nii ylypiä ittestäni ku lopetin sen ja suosittelen jokaselle joka ähänkään empii. Lopettaminen on paljo helpompaa ku mitä vois kuvitella. Toki siinä ku toivotin kaverin peremmälle, pyysin ottamaan mukaansa nestelaatikon joka eilen jäi eteisen lattialle taksikuskin toimesta. Kaikki tilanteet käytän kyllä törkiästi hyväkseni.

Sillo 16v sitte ku olin dialyysihoidossa, monesti sattu okapäihin sillai jännästi. Kutsuin sitä juilimiseksi. Niinku ois revitty nolempia olkapäitä kahtaalle. Luulin että se johtuu siitä että oon vetäny itteni liian kuivaksi mutta se kuulemma johtuu siitä jos nestepussin mukana laskee ilmaa vatsaonteloon. Pitänee paikkansa sillä juilimista ei oo tällä kertaa ollu yhtään. Nyt ku jo ohjeissa sanottiin että letkusta pitää laskea ilmat pois ennenku nesteen sen laittaa sisään.

Juilimisesta tuli mieleen että keväällä sattu toisinaan vasempaan olkapäähän ja söin nesteenpoistolääkettä, kuvittelin että oon taas syöny niitä liikaa ja kuivunu. Myöhemmin sitte selvis että se oli oire tukkeutuneesta sepelvaltimosta. Ihmettelin kyllä joskus että oudosti vaan toista olkapäätä juilii eikä molempia niinku ennen. Oppia ikä kaikki.

No nii, se tästä päivästä. Nyt alan suunnitteleen ruokahommeleita. Aamukahvit vois keittää, vai pitäskö sanoa että päivän ensimmäiset. Niin tai näin, son moro!

Kaikkien turvonneiden ystävä, hemodialyysi!

No nii. On maanantai ja olo taas mukavan kevyt. Tai normaali pikemminki.
Soitin aamulla dialyysiin ja pyysivät tulla näyttäytyyn päivällä. Menin sovitusti ja kävin ensi töikseni dialyysin puntarilla, sillä millä oon itteni tottunu punnaamaan ja joka aon ollu mun alttari viimiset puoli vuotta. Vaaka näytti 57.1 kun tavallsisesti tavote- eli kuivapaino on ollu 51.8, sillon ku kuljin hemodialyysissä. Äkkiseltään siis näyttää että n. 5kg ois nestelastia päällä. Sitä me sitte siunailtiin parin pd-hoitajan kans ja tultiin tulokseen että parhaiten nesteistä pääsee eroon hemodialyysillä. Onneksi on vielä katetri rinnasa nii että voi nopsaa hoitaa ne pois. Niinpä menin makoileen ja suunnitelmissa imasta kolmessa tunnissa neljä litraa pois. Muistin siinä köllötellessä että mullahan on 1.5l aamulla laitettua dialyysinestettä sisällä ja joka on varmaanki imeny sellasen 500ml itteensä. eli poisto tipahtiki kahteen litraan. Paineet kerkes laksemaan niinki alas ku 67/43 ja vajaa kaks tuntia alotuksesta, lopetettiin hoito.
Sain mukaan vahvempaa nestettä jolla lähtee enempi kropasta nesteitä mutta sitäkään ei saa käyttää ku korkeintaan yhen pussin päivässä. Jospa se nyt riittäis hoitamaan tän tilanteen. Nesterajotuksenki mulle antoivat vaikka koitin kaikin keinoin välttää sitä. Eipä silti, en mää mikään kauhee lipittäjä ookaan mutta oishan se kiva juua sillon ku janottaa. Pitää olla nyt nii kauan tarkkana että tuo viiminenki kilo lähtee pois ja sitte alkaa kattoon miten se balanssi pysyy. Alkuun nautin siis litran nesteitä ja ku saan painon normiksi eli loputki nesteet kehosta, on se n.1500ml/vrk. Onhan se enempi ku ennen (1200ml/vrk) että lohtu sinänsä. Elän uskossa että sitte ku saan sen yökoneen, tää helpottuu entisestään. oon iltapainotteinen syöjä ja yöllä ku neseitä on eniten, kone hoitaa ne aamuksi jätevesilaitoksen huoleksi.

Täsä ku on nyt mielesä lähinnä nämä dialyysihommat, kaikki muu tahtoo unohtua. Aamulla ku heräsin, ihmettelin että mikä kauhee hurina täältä pirtin puolellta kuuluu ja ku nousin kattoon, oli se tuo tuuletussysteemi jokahuusi. Muistin että täälä tehään jotai huoltotöitä, tulihan siitä pari lappuaki joskus, ja että mun pitää muistaa ite pestä liesituulettimen joku osa ja raivata itetuuletusaukoille. misähän niitäki lienee, en tiiä. Toinen asia on, löysin samalla ku hain noita ilmanvaihtojuttuja, että tää nettiyhteys joka on asukkaille ilmanen, vaatii kirjautumaan. Muuten tää katkastaan tarpeettomana. Mitähän vielä... Toivottavasti en oounohtanu mitään kovin tärkiää. Haitariläksyäkään en oo soittanu vielä kertaakaan. Se asia pitää kyllä korjata sillä ei niitä opi jos ei treenaa. Jotai sormituksia voi tehostaa muistamaan ajatuksen voimalla mutta sujuvuus vaatii soittamista. Nii on kiireistä tämä elämä nykyään ettei kuvia kerkiä ottamaan. Tsorge vaan ja katotaanpa jpku toinen päivä sitte. Moikka!

Feels like pullataikina

Kylläpä on taas vaikiaa. Nii juomisen, syömisen ku nukkumisenki kans.Tai siis heleppua on; juoma maistuu, ruoka maistuu ja uni maistuu. Ongelmat on ne että liikaa nestettä, vääränlainen ruoka ja uni maistuu päivällä muttei niinkään yöllä.
Keskivahvat nesteet ei poista riittävästi nestettä. Sitä lähtee noin vajaa pari litraa päivässä mutta se ei riitä. Alkupäivien nesteilottelu on osaksi jääny sisään ja tuo keskivahva dialyysineste ei riitä poistamaan niitä ja näitä päivittäin kertyviä nesteitä vaikka vähän iisimmin nyt oonki hörppiny. Pitääki ottaa huomena puhelu dialyysiin. Oon neljän vaihdon sijaan tehny viis vaihtoa eilen ja tänään teen kans jotta jalat ei menis tönköiksi ja olo käy tukalaksi. Sormet on ku nippu niitä niin, Silmät ku kaks kipiää sian piip ja mieltä rassaa epätietosuus. Oon kuitenki tehny tiaknoosin että niin kauan ku ruoka maistuu, kaikki on hyvin. Mulla se on aika hyvä mittari vaivaan ku vaivaan.

Ruoka maistuu edelleen. harmi vaan että tuo lihaosasto ei vieläkään oikei houkuttele. Syön kyllä lihaa mutta suuri ystävä en oo. Oon dialyysin aikana saanu sairaalasta Renapro-proteiinijauhetta mitä oon päivittäin syöny ja nyt ku saan taas juua enempi, pyysin saaha saman aineen nestemäisenä. Sairaalan kukkaron nyörit on tiukalla ja en saa niitä enää ku siihen asti että alkaa se konehoito eli reilut pari viikkoa vielä. Dialyysi syö proteiineja kehosta ja estää ylimäärästä nestettä menemästä kudoksiin joten proteiini on tärkiä osa dialyysipotilaan ruokavaliota. Oon koittanu syyä lihaa, broileria ja kalaa mutta pitää vielä enempi skarpata ku loppuu tuo ravintolisän saanti. On ollu nii helppoa huitasta se kiduksiin pullosta. Saa noita apteekista ja pitääki kattoa ostaisko sieltä vai tuleeko musta tosiaanki pihvin ystävä. Noh, silakkapihvit maistuu kyllä.

Maitotuotteita saa käyttää 2dl päivässä ja se menee nyt pitkälti jugurttirahkan muodossa. Sekotan sinne millon mitäki; marjoja, kompottia, hillua, hedelmiä ja raejuuston kans menee kans marjat, hedelmät, tonnikala yms. Jos jolain on hyviä ideoita proteiinin saamiseksi nii vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!

Unirytmi on taas päin peppua. Viime yönäki menin nukkumaan vasta 3.30 ku innostuin järkkäileen kamoja tuohon uuteen lipastoon. Samalla siivoilin ylimääräsiä kamoja roskiin. Jännä että pitää keskellä yötä innostua tollasesta ku ois ollu koko pitkä päivä aikaa siivoiluun. Tänään oli kello soimassa puolilta päivin nii että jospa se uni tulis illalla vähän aiemmin silmään ku aamuyöllä.

Kävin vähän käveleen ja kaupassa päivällä. Tein sellasen havainnon, että en oo torstain jälkeen puhunu kenenkään kanssa livenä. Puhelimessa kyllä mutta en muuten.
Perjantaina illalla sain tehtyä Kelalle hakemuksen korotetusta hoitotuesta. Saapa nähä josko nuo olis nyt myötämielisepiä ku aiemmin.

Pitää alkaa pussin vaihtoon ja vois ehkä telkkarin kasn viettää tovin. Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja pirtsakkaa viikon alkua! Moikka!