Antibiootti, yks ihimisen parraista ystävistä!

Välillä tuntuu ettei millään jaksa. Sydäntä särkee, valittaa maksa. Sitten taas syttyy toivon kipinä . Elämä voittaa, jatkuu vipinä.
-Juhani Siljo-

Näihän se menee. Eilen piti saaha osottaa mieltä ja angstata ja tänään onki sitte paljo parempi olla.
Viime yön poisto oli n.600ml mutta verenpaineet oli aamulla 113/71 ja paino 52.3 eli niien perusteella kaikki on hyvin. Ei turvotuksia eikä muutakaan hämminkiä. Vika on siis mun korvien välisä.
Hemohoitojen jälkeen keho oli vedetty ihan kuiviin ja oon nyt oottanu sitä samaa olua. Sitä ei oo tullu mutta jos se on jo liian kuiva, ei mun sitä kannata haikaillakaan. Uskottavahan se on tuota vaakaa ja verenpainemittaria. Voin siis rauhottua.

Tämän päivän paras uutinen toistaseksi on tässä:

Tilasin nämä eilen apteekkiin ja tänään viimein tulivat. Maha on ollu sen kaalilaatikkoepisodin jälkeen vähempi kunnosa. Pari parempaa päivää oli välissä mutta muuten on menty ihan Imodiumin voimalla. Jospa se pian alkais helpottaa. Tänään uskalsin syyä kunnolla ja heti voinnisa sen kyllä tuntee. Nyt voimia pakottaa ajatuksen tasolla jo halkosavotan verran.
Tää on sitä elämää kalliimpaa lääkettä. Viikon kuuri, joita syön kaks, maksaa 85.71€. Eli 170€ ja risat. täytyy kyllä myöntää että nyt se tuntuu pieneltä summalta, alkaa jo ottaa pannuun tää jatkuva paskatauti. Toiseksi, se eilinen vai oliko se toissapäivänen, raha mikä tuli soskusta, oli helmikuun päätös. Kuun lopussa tarttee vaan toimittaa kuitit soskuun nii maksavat ne takas. Aikamoinen helpotus kyllä. Oon saanu laskupinon jo kohtuulliseksi ja uskon että tästäki selvitään kunnialla. Eilen mua ahisti koko soskuasia ja vit*tti että pitää jotai oikasupyyntöjä laitella ku nii kertakaikkisen yhtään huvittais. Ei paljo jaksanu kiinnostaa tollaset asiat. Tän päiväsestä paremmasta voinnista kertoo myös se, että mietin Sannan ja lankomiehen astiapesukonetta. Eli niin sanotusti muita juttuja.

Tänään en oo tehny yhtään käsinvaihtoa. Apteekista toivat nuo vahvemmat nesteet ja en koe tarpeelliseksi ainakaan vielä käyttää niitä. Mukavaa ku ei oo tarttenu ajatella pussin vaihtoa sekuntiakaan. Pian on tietysti oma shownsa tuossa konneen valamistelusa mutta se on pientä jatkuvan pussituomion rinnalla. Nyt ihmetyttää että miten jaksoin viimeksi tehä käsin vaihtoja monta kuukautta, oisko ollu peräti viis kk tai jotain sinne päin. Nyt tuntu että kolme viikkua oli jo liikaa. Tai ainaki tarpeeksi. Noh, elämä on.
Koitin muistella muistanko mitään ekan kerran ajoilta, ku vaihoin käsinvaihdosta yökonneeseen. No en muista. Mentiin äitin kans Helsinkiin kirralle sununtaina ja keskiviikolle oli suunniteltu siirto, jos ristikoe näyttää negatiivista. Muistan että mua harmitti kovasti ku en ottanu yökonetta matkaan. Luulin että sielä ois ollu talon puolesta kone jolla dialysoida, mutta ei. Niinpä jouvuin vaihtamaan käsin ne muutaman päivän ja se ärsytti mua kovasti.

Koitetaanpa nyt nousta sieltä murheen alhosta minne Leijonalauma näyttää syösseen suuren osan suomalaisista. Uskokaa vaan, että elämä jatkuu. Ihan varmasti maanantaina jurppii jo ihan muut asiat. Minä en onneksi piittaa koko lätkästä joten mun perjantai voi jatkua hyvillä fiilareilla. Toivon samaa teille. Moikka!