Huono päivä

Huh huh, kylläpä puhalluttaa.

Eilen oli viiminen päivä koulutusta sairaalassa. Sain koneen kotia ja sitä piti moneen kertaan käyä illalla ihmettelemäsä. Laitoin letkut paikalleen ja nesteet lämpiään eli koneen käyttövalmiiksi jo kolme tuntia ennen aiottua nukkumanmenoaikaa. Vähän tais jännittää. Luulinki että en saa nukuttua ku pitää katella myllyä unen välissä mutta ihan hyvin sain nukuttua. Pari kertaa sen veran havahuin että käännyin vasemmalle kyljelle ku katetrin pää on alavasemmalla, että sais imettyä kaiken nesteen pois. Aamulla sitte jännittyneenä tarkistamaan paljoko poistoja oli tullu. Hah! Säälittävät n.500ml Äkkiä kyllä sen huomasinki ku silmät on ku kaks kipiää sian v****a ja sormet ku nippu k****ä. Anteeksi alatyyliset ilmaukset mutta tänään ei pysty, liian hapokasta.
Tein sitte yhen käsinvaihdot puolilta päivin ja pian teen toisen. Sillä lä'htiki litran verran ja silmätki alkaa näkyä turpeitten luomien välistä.

Se tiistainen sontanäyte piti sisällään clostridiumin. Mahetsua! Antibioottia en oo syöny tammikuisen sairalareissun jälkeen. Konsultaatiopyyntö lähti eilen gastrolle ja toivon että nyt jo tehtäis se ulosteensiirto. Ku ei se näemmä ota parantuakseen. Sitä paitsi mihinkään siirtolistalle ei oo asiaa jos bakteeri jyllää suolistossa. Enkä yhtään halua vähätellä näitä fyysisiäkään oireita. Paska lentää eikä mihinkään uskalla lähtä housuun paskomisen pelossa. Imodium auttaa välillä ja välillä ei. Onneksi, ku ihmeen kaupalla, sain viime yön nukuttua. Tosin ajotin iltasyömisen siten että käyn paskarallin ennen nukkumaanmenoa. Mulla ku ei oo niitä korkkeja mitä käytetään ku koneesta irrottautuu kesken hoidon. Kekkasin siihenki kyllä keinon sillä en ala ehdointahdoin paskomaan sänkyyn.
Voimat on siis melko lailla finito. Peruin soittotunnin ja mietin että viitinkö lähtä käymään apteekissa tilaamassa vancocinit vai soitanko. Menin kuitenki ku oli roskia monta kassia menossa roskiin.
Aamulla ku haalasin vajaata 15 litraa dialyysinesteitä vessaan, ajattelin että on tämäki yks helvetin työmaa. Järjestää nyt itelleen vapaaehtosesti kauhia määrä hoitovastuuta, roskia haalattavaksi, nestepusseja ja -kanisteria kannettavaksi. Ihan ku diabeteksen kans ei ois jo riittävästi hommaa. Ei niinkään fyysistä hommaa vaan henkistä. Ite ku on vastuussa omata hyvinvoinnistaan, on se välillä melko raskasta. Joka ikinen päivä, vuosikymmenien ajan on pitäny ja ehkä vielä pitää, tarkkailla jatkuvasti kaikkea. Ruokia, juomia, liikkumista, huoltaa pumppua ja huolehtia että insuliinia ja pumppuvehkeitä on jatkuvasti käsillä eikä mikään saa hallitsemattomasti loppua kesken. Jos johonki lähtee, pitää ottaa erinäinen määrä kamoja matkaan. Miettiä kauanko viipyy, paljonko tarttee mitäki, onko varmuusvälineet mukana jos pumppu hajuaa, onko tarvittavat resepit ja onko ne voimassa/onko jälellä, yms. monia muita asioita. Nyt dialyysiä tehessä lähteminen on vielä hankalampaa. Yössä menee reilu 13l nesteitä nii ei siinä kovin pitkäksi aikaa, omin voimin ainakaan, viittis lähtä. Tää dialyysin tekeminen on vielä oma hommansa diabeteksen lisäksi. Että jos joku vaikka kuvittelis että mää täälä vaan vedän lonkkaa, ei se pidä paikkaansa. Tosin nukunki paljon mutta vasta ku kaikki velvollisuudet on hoidettu.

Soskun rahat tuli eilen. Tehtin Sannan kans se oikasupyyntö ja olin lähettäny sen äitille etä tulostaa ja tuo tänään sottotunnille sen paperin. Noh, soskusta oliki maksettu kaks summaa enkä yrityksestä huolimatta saanu vielä tietää mikä se toinen summa on. Yhteensä ne ois suunnilleen sen mitä ootin tulevaksi tammikulle mutta oisko tuosa sitte helmikuun päätös mukana vaikka päätöstä ei oo helmikuulle tullukaan. Selitteenä tilillä näky ttt 1/2014 ja toisessa ttt 2/2014. En saanu siis tuotakaan asiaa järjestykseen vaikka nii kovasti piti ja nyt seki sitte rassaa mieltä. Ärsyttävää.

Taian napata Imodiun naamaan, vaihtaa pussin ja alkaa päikkäreille. Jospa se mieliki vähän kirkastuis nukkuessa. Moikka!