Monenlaista mukavaa

On tosiaan montaa mukavaa tälle päivää. Paitsi tietysti se että en viime yönäkään nukkunu kunnolla ja nousin lopulta kuuen maissa ku olin aikani pyöriny sängysä tovin. Sähkäri tuli aamulla ja jäi tänne puuhaileen ku lähin sairaalaan. Sielä laitoin koneen kuntoon ja lääkäri kävi ennen ku lähin kardiologille. Labrat näytti hyvälle ja hoitaja kysy että miten se siirtolista-asia, pitäskö alkaa hoitaa potilas listakuntoon. Niinpä sitte tunnin päästä olin käyny sydämen ultrassa joka on kelponen siirtoon, varattuna oli ajat gynekologille, vatsan ultraan, hammaslääkäriin ja varalta vielä mammografiaan ku toisessa rinnassa on ollu jotai hämminkiä n. kymmenen vuotta sitte.

Sain sairaalassa rautaa ku rautavarastot oli ihan finito vaikka hb oliki ihan jees, 114. Mahataudilleki löyty jonkulainen selitys. että se ois diabeettista neuropatiaa joka aiheuttaa kroonista mahavaivaa. Joo, kyllä se mulle käy selitykseksi ku ei tuolle oikei muutakaan oo. Kaikki ruoka-aineet oon käyny läpi eikä se tunnu oikei paranevan millään ku labroissakaan ei oo mitään löytyny, vielä ainakaan.

Aamulla ku lähin, piti avain jättää sähkärille että se voi juoksuttaa kamoja autosta sisään. Sielä epäileväisimmät haukkoo henkeään että miten uskalsit mutta uskalsin min'. Lähtään siitä että ihminen on lähtökohtasesti rehellinen. Olin, tavoilleni uskollisena, kiltti ja kohtelias ja keitin hälle kahvit ennenku lähin sairaalaan. Taksissa huomasin että mun taksin vapaakortti jäi kotia ja rahat jäi myös. Onneksi taksari usko mua ku kerroin omavastuun olevan täys ja äiti tuli sitte hakeen mut sairaalasta ja päästi sisään ja avaimet ootti sovitusti täälä kotona.

Käytiin äitin kans yhesä kaupasa josta on tää postauksen kuvitus. Selkeästi on kevättä rinnassa ku on nii iloset värit tallentuneet kameralle. Hyväntuulinen päivä on kyllä olluki, johtuen pitkälti siitä uutisesta että aletaan puuhaaman mua listalle. Lääkäriä lainatakseni, "etköhän tuota jo kesällä oo siirtolistalla" Se on just se lause mitä haluan nyt eniten kuulla. Sehän avaa ihan uuet mahollisuuet kaikkeen sitte taas. Niinku esim. maidonjuontiin, vapaaseen syömiseen ja juomiseen, reissailuun ilman koneita yms ja ihan erilaiseen vapauteen mitä nyt. Kunpa jokainen terve sais mahollisuuen elää vaikka viikon dialyysipotilaan elämää. Voin luvata että silmät aukiaa ihan erillä lailla näkemään arjen asioita.

Otin muutaman tunnin ihanat päikkärit ku on tosiaan vähän jääny univelkaa. Vielä ku huomisen jaksaa nii sitte voi hengähtää. Tai ehkä se ke-to-yöki menee ihmetellessä ja koneen humpsutusta kuunnellesa. Tiedä häntä.
Nyt vähän murua rinnan alle ja sohva selkään. Palataanpa asiaan ja moikka!