perjantai 7. helmikuuta 2014

Citius, altius, fortius

Onko tavallista että liikuttuu kyyneliin ku Olympiatuli saapuu stadionille? Nii, sitä voiaan pohtia kukin tykönämme.

"Urheileminen on ihmisoikeus. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus urheilla olympialaisten hengessä ilman syrjintää ja yhteisymmärryksessä ystävyyden, solidaarisuuden ja reilun pelin aatteen mukaan"


Tämä perjantai on menny vaihtelevissa oloissa. Laitoin illalla ajoissa nukkuun ku oli univelkaa ja sainki hyvin nukuttua. Aamulla oli kello ysiltä soimassa ku piti käyä labrassa jättään verinäytteet maanantain pd-kontrollia varten. Saapa nähä miten kalium- ja fosforiarvot on muuttuneet, vai onko. 
Kävin labrassa ja samalla reissulla vein sen puuttuvan laskun soskuun. Soitin vielä perään että se lasku on jätetty loovaan ja infon täti ei osannu sanoa löytääkö se koskaan perille ku ei oo mitään saatetta tms. mukana. Laitoin sähköpostia hälle kelle jätin hakemuksen että ei tee päätöstä ilman sitä laskua, että toimitan uuden jos se eka ei löyä perille. Kauheeta säätämistä lahon pään takia. Mulle kyllä jäi myös sellanen fiilis että lämpimikseen sielä jotkut istuskelee, työntekijät siis. Kun ei edes työpaikan osotetta tiietä, se on outoa se.

Labraan oli ilmestyny tämmönen kivan näkönen laite.




Kuuliaisesti jätin minäki oman arvioni labran toiminnasta. Onhan tuo nyt paljo helpompi käyttää ku joku kynällä täytettävä kuponki joka onki jo so last season.

Tulin kotia ja sinnittelin hereillä siihen asti kunnes piti vaihtaa pussi. Sitte takas nukkumaan. Muutaman tunnin päikkärit teki nannaa ja kyllä täsä nyt jo vähän suupieliä repii. Hyvä vaan jos rytmi vähän tasottuis.
Maha on ollu tänään parempi. Otin kyllä jo yötä vasten eilen illalla pari Imodiumia ja tänäänki oon ottanu. Maha ei kuitenkaan ees möyri, murise eikä kurluta nii että taitaa olla ohi se kaalilaatikkotauti. Äsken söin vähän tanakammin, eilisen jukurtin jälkeen ja olo on ihan mainio.
Huomiseksi on vähän suunnitelmia. Mukavaa, sillä tämä pussien kans läträäminen käy ihan työstä. Sillä erotuksella työhön, että vapaapäiviä ei oo. Onneksi reilun viikon päästä saan sen yökoneen ja sitte onki päivät ihan vapaat. Siltikään, vaikka nyt valitan ja oon väsyny, en vaihtais takas hemodialyysiin. Mahakaan ei enää haittaa, eipähän vie jokainen tuulenpuuska mennessään. Tyköistuvat paidat on pannassa ja mun onneksi nykyään taitaaki olla trendikästä pukeutua väljiin paitoihin. Vaikkakaan sillä väljällä ei varmaankaan tarkoteta iänikusia T-paitoja joista tää nykynen style pääasiassa koostuu.

No ni, se tästä päivästä. Mukavaa viikonloppua ja jäähään jänittään Sotsin tapahtumia, kisoissa ja niien ulukopuolella. Moikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti