Taitaa flunssa olla nyt selätetty. amulla (tai oikeestaan päivällä) ku heräsin, kovasti nenästä eritty limaa, aivastutti ja nenää kutitti. Otin allergialääkken jase meni ohi. Ihime homma, kuon koko keväänki ollu noita allergiaoireita ja ne tulee sellasina ryppäinä. Menee päiviä, ettei oo mitään ja sitte taas. Kai sitä osais lääkitä ja toimia muutenki allergiaedullisemmin, jos ois kokemusta sen sairastamisesta. Mullei oo, vasta ku tämä kevätkesä.
Meinas rämähtää paskat housuun ku kävin viemäsä roskia. Avasin oven ja jätin sen auki, nostin ison roskasäkin loovaan ja ku käännähin että poistun, seisoki mun takana, melkei iholla, iso mies. Se oli ohittamasa mua takapuolelta ja se väli on meleko ahas. Kirkasin jotai "Voi saa*ana ku säikähin!" Mies pahotteli ettei ollu tajunnu sanua mittään. Luulen että hää säikähti ihan yhtä paljo ku minäki sitä reaktioita. Kaikki on kuitenki ihan hyvin, eikä sen suurempia traumoja ehkä jää.
Kerronpa yhen jutun roskiksilta viime viikolta. Sitäki mää tännään vähän mietin siinä, ni voi olla että huomio myös sen vuoksi vähän herpaantu. Menin viemään roskia, ja epähuomiosa nakkasin avvaimetki roskiin. Laatikko oli tyhjä, lukuunottamattasitä mun jus sinne nakkaamaa roskapussia. En yltäny avvaimiin, joetn päätin kaataa roskalaatikon. Mikäpä siinä, ei sielä ollu muuta ku se mun laittama pussi, ja seki nätisti kiinni sidottuna. Kippasin roskiksen, otin avaimet ja aloin nostaa sitä ylös. Siinä kävi nii, että onnistuin repimään irti toisesta reunasta sen roskaloovan kannen, mutten nostamaan loovaa. Niinpä konttasin hakemaan roskapussin sieltä, laitoin sen toiseen loovaan ja poistuin hiljaa paikalta. Kunnes tänään oli pakko palata rikospaikalle. Loova oli jo pystysä, mutta kansi oli kokonaan irti. Paha Lellu, paha tyttö.
Kävin asioilla mm. apteekisa. Pittää ihan eriksen mainita, mitenkä on mukavaa ku lääkkeet on sähkösillä resepteillä. Ei tartte käyä läpi kymmeniä vanhoja reseptejä ja selvittää onko ne vanhoja, uusittuja, onko niissä mitään jälellä ja mahollisesti viiä ne uusittavaksi. Nykyään voi vaan kävellä mihin tahansa apteekkiin ja ottaa sen mitä tarttee. Toki lääke voi olla loppu sähköselläki reseptillä ja uusiahan ne pitää neki, mutta se käy kätevästi ku käy sairaalassa. Pyytää lääkäriä uusimaan kaikki vanhat ja loppuneet.
Ennen mulla oli aina hukasa joku resepti tai lääke loppu. esim. noita hyljinnänestolääkkeitä ei voi kuka tahansa lääkäri kirjottaakaan. Niitä voi kirjottaa ainaki nefrologi, mutta esim, tk-lääkäri ei. Tk-lääkäri kyllä voi uusia nefrologin kirjottaman reseptin. No tuo ei kyllä liity mitenkään sähkösiin respoihin. Nyt ei tartte lonia ja ihimietellä niitä. Ei liene suurikaan yllätys, että monestikaan en ees muistanu ottaa lääkäriin mukaan noita respoja ja niitä piti sitte erikseen juoksuttaa tk:ssa uusittavana ja siinä meni aina viikko. Kauhee homma. Onneksi on nyt yks iso stressin aiheuttaja poistunu. Mää niin tykkään sähkösistä resepteistä.
Tännään tullee vuosi siitä ku menin mahatautisena sairaalaan. Aattelin että kerron sen mitä muistan, vuojen takasista tapahtumista.
16.6.2013
Oli sunnuntai-ilta ja mulla oli ollu pää enenevissä määrin kipiä jo viikon. Illalla seiskan pintaan soitin äitille, että voinko mennä heille sairastamaan. Äiti tuli hakeen ja lähettiin ajaan heille. Autosa tuli huono olo ja oksulle piti päästä vaa ei siinä voinu pysähtyä. Niinpä otin takapenkiltä Rollen makuualustan ja oksensin sille. Ehotin siinä että mitä jos kuitenki mentäis päivystykseen, ettei se oo enää normaalia mulle. Eihän mulla oo koskaan pää kipiä, paitsi joskus flunssassa ja sitä ei sillon ollu.
Päikkäpolilla mua hoidettiin vatasatautipotilaana. Otettiin verikokeita ja huomio kiinnitty enimmäkseen mahatautiin. Alla oli n. viikon mittanen oksu-paksaputki, suunnilleen joka toinen päivä laatuaan. Ottivat tietysti verikokeita ja aamuyöllä lääkäri tuli sanomaan että sydänentsyymi on koholla, mikä voi tarkottaa sydäninfarktia tai esim. kehon kuivuminen voi nostaa sitä.
Oon monesti mirttiny jälkeenpäin, että miten daiju sitä voi ihiminen olla. En puhunu mitään kellekään, vaikka henkiä ahisti. Aattelin että no täsä on ollu tätä turvotusta, että sitä kai se on. Ja just puhuttiin kehon kuivumisesta. En mää vaan tajunnu, Tai en ehkä halunnu tajuta ja jätin kertomatta. Nuokuin koko yös sängyllä istuma-asennosa ja yritin nukkua. Aatttelin että ku on vettä keuhkoisa (eli sitä turvotusta) ni ois parempi nukkua istuaallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti