Mökkiloma on nyt ohi. Oli nii kylymä juhannus, että ei oikei ees tuntunu juhannukselta.
Oon vähän ollu kipiänäki. Muutamana päivänä on palellu ja päätä särkeny, että oisko jottai flunssan tynkää.
Vähän harmittaa, ku mökille on rantasaunalle tehty uus patio ja laitettu palju. Ehän mää mihinkään palijuun voinu mennä köllimään, ku ei ollu mukana kalvoa, jolla oisin peittäny katetrin juuren. Avannepussi ajais saman asian, mutta ei ollu niitäkään. Sitä katetrin juurta ku ei saa liottaa missään nesteesä, se on sellanen paikka että se tulehtuu herkästi. Mittään tulehuksiahan minä en nyt halua, ku sitä tippuu listalta pois jos on tulehus päällä. Tää flunssaki taitais estää siirron, jos kutsu nyt kävis. Luotan siihen ettei se kutsu tuu just näinä päivinä.
Piti viikolla polilla käyesä saaha ohjeet, miten toimia sitte, ku se kutsu viimein käy. Viimeksihän sain lähtä rauhasa, ku leikkausaika oli sovittu jo hyvissä ajoin. Sunnuntaina lähettiin äitin kans Helsinkiin kirurgiseen sairaalaan ja siirto tehtiin keskiviikkoaamuna. eli ei paljo hötkyilty. Kohtlotovereilta oon saanu ohjeen, että laittaa jääkaapin ovveen lappu, mitä pakata matkaan. Puhelun tullesa pää kullemma tyhjenee eikä mitään ossaa tehä loogisesti. Potilastoveri kerto, että hän oli nakannu Valtsun muovipussiin kaks nestepussia ja menny niine hyvineen lentokentälle. Kontrasti oli ollu suuri sielä pukupäällisten bisnesmiesten joukosa. Meän Anu aikanaan ku sai kutsun ekaan siirtoon, oli aatellu että kaks asiaa pittää muistaa; hammasharja ja lompakko. Molmmat oli tietysti jäänee siinä lähtöhötäkäsä.
Kyllähän se mielesä on, elinsiirto. Telkkarisa tullee parraillaan tanskalainen kuusosanen sarja munuaisensiirroista. Vaikka Tanskan tyyli vähän poikkiaki suomen tyylistä, on ne tunteet kuitenki samanlaisia, nii potilailla ku läheisilläki. Ja valitettavasti ihimisillä elinsiirroista on nii monenkirjavia kuvitelmia, että moni yllättyy ku kerrotaan esim. miten elinsiirtokortti toimii tai ei toimi. Täältä voi tilata tai tulostaa elinluovutuskortin.
Edelleen mennän kuvattomilla postauksilla. Mökillä otin muutaman hassun kuvan, eikä nekään ollu oikei onnnistuneita.
Loppuun vielä viimevuotisia muistelmia. Jännä muuten huomata, että ku olin sairaalasa, oli sielä nii paljo kaikkia ohjelmaa, että musta tuntu iltasin, niinku ois työpäivän teheny. Nyt ku koitan muistella mitä sielä tapahtu, ei muistu mieleen oikei mittäään, Veispuukista pittää luntata mitä on millonki sattunu.
Mutta joo, hyvvää lommaa kaikille lomansa alottaneille ja toki muilleki. Moikka!
23.6.2013
Äiti kävi kattoon mua sairaalasa joka ikinen päivä, yhtä päivää lukuunottamatta. Isä ku asuu Keminmaalla, oli hän mun asunnossa viikot ja kävi sieltä sairaalasa, ja meni viikonlopuiksi kotia. Sanna oli vielä merellä. Mua ahisti se, että oliko Sanna tietonen siitä, mitä on tapahtunu. Kuuluvuus tuntu olevan meleko heikkua merellä, mutta äiti sano että tietää Sanna, hän on ollu yhteyesä. Mullahan ei ollu puhelinta käytösä. Jos jotaki piti soittaa, toivat hoitajat osaston puhelimen. Ei mulla edelleenkään ollu mitään asiaa kellekään, jos ei jotai äitille että tuo sitä tai tätä.
Ekat ulukopuoliset vieraat kävi tänä päivänä, Sasu ja Rale. Olin kovasti ihimeissäni mutta myös innoissani vieraista. Puhuminen ei vaan ollu oikei heleppua sen maskin kans. eikä myöskään kuuleminen. Tehtiin nii, että hengittelin välilä maskiin ja välillä puhuin, sana kerrallaan ja välisä yskin. Välillä vieraat puhu ja minä kuuntelin. Parin tunnin jäläkeen olin ihan poikki ja uuvuksisa.
Muistan kiukutelleeni hoitajille, ku en saanu juua. Nesterajotus oli annettu heti, ja se oli sen verran niukka (1200ml) että siihen ei päivittäisen ruuan lisäksi mahtunu yhtään ylimäärästä. Koitin puhua hoitajaa ympäri, että ku ylimäärästä nestettä on edelleen useita litroja, ei siinä pari desiä tunnu missään. Välillä sain desin limukkaa, ja välillä en. Se oli äärimmäisen turhauttavaa ja jatkosa tulisin kyllä huomaamaan, ettei nesterajotus helepottais yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti