Päivällä käytiin Sussun kans kaupungilla kahavilla ja poristiin siinä pitkät tovit. Tulin kottiin ja oottelin että kello tullee vaille 18, että lähen Sannan luo syömään. Nooh, oli kattonu ajan väärin ja Sanna hätyytteli ennen viittä että ekkö tuukkaan, ku oltiinki sovittu neljäksi treffit. No lähinki sitte heti.
Sielä syötiin ja poristiin ja pelattiin sellasta Ticket to ride-peliä. Tykätään kaikki, Sanna, lankomies ja minä, pelata lautapelejä. Lemppareita on Carcassonne ja tuosta Ticket to ridesta tullee varmasti myös yks lemppareista. Nuo on sitä pelanneet jo pitkään vaan minä opettelin sen vasta eilen. Mukava peli kyllä.
Ens viikolla ois koiranhoitokeikka tiiosa. Mennään mökille Rollukan kans ja jos vaan on yhtään lämpösempää ku jussina, katotaan, kauanko koiruus jaksaa juosta veesä kivien peräsä. Puolitoista tuntia ei oo vielä riittävästi, se on testattu jo. että semmosia suunnitelmia. Loppuun vielä vanhoja. Moikka!
26.6.2013
Tälle päivälle sovittu abgiografia ei tuntunu jännittävän yhtään. Ootin, että kuvauksen jälkeen makoilen muutaman tunnin haulipussi nivusella ja lähen osaston kautta huomena kottiin.
Mentiin kuvaukseen puolilta päivin. Silmät pyöri ku hedelmäpelisä, ku ihimettelin sairaalan käytäviä. Miten olikaan mahtavaa nähä jotaki muuta ku se ovi ja ne seinät.
Lääkäri teki oikiaan nivuseen haavan, laitto siihen sissäänviejän ja sitä kautta ujutti kameran sydämeen. Olin tosiaanki siinä uskossa että huomena kotia, jes jes ja että kaikki ois hyvin. Olihan sydäntä kuvattu, ultrattu, otettu sydänfilmejä jne. Kaiken piti olla ihan ok. Jossain vaiheesa lääkäri sano, että täälä on sellanen tilanne, että yks suoni on kokonaan tukosa ja kaks nii pitkältä matkaa, että pallolaajennuksesta ei ois mittään hyötyä, ja että tehhään sydämen ohitusleikkaus vielä tällä samalla sairaalareissulla.
Eka ajatus oli että no voi saa*ana, ei pääse kottiin! Äkkiä mieleen kuitenki tuli, että onpa hyvä että asia tutkittiin, täsä ollaan näemmä meleko heikoilla jäillä nytten. Eikä oo ihime jos ei oikei jaksa liikkua.
Illan mittaan selvis, että leikkaus tehhään joko perjantaina tai maanantaina, riippuen siitä, miten mut keretään tutkia muilta osin. Vielä askarrutti hemoglobiini, joka huiteli 70-80 eikä suostunu millään nousemaan useista tiputetuista punasolupusseista huolimatta.
Illalla pääsin vuodeosastolle. Teholta lähtiessa lääkäri tuli toivottaan hyvvää jatkua. Olin meleko innoissani ku pääsin vihdoin vuodeosastolle, missä sais vapaasti liikkua. Tai no sen verran ku pyörätuolilla joku viittis pukata. Minähän en saanu edelleenkään tehä mittään. Sanoin lääkärille että meän perheen molemmat lapset on nyt päässeet seikkailuun, ku sisko lähti eilen Japaniin ja minä pääsen tännään osastolle. Nii suurelta tuntu se, että pääsee kattoon muita maisemia.
Piti maata haulipussi nivusessa 4 tuntia ja sen jälkeen pääsi liikkumaan. Ensimmäisenä toiveena oli, että pääsisin ulos. Olin pyytäny äitiä tulemaan iltasella, että käyttää mua kahvilla, tai ees ulukona. Kanttiini oli jo kiinni, mutta oli kertakaikkisen ihanaa istua pihalla. Työnnätin pyörätuolin pois katoksesta, ja nautin täysin siemauksin avarasta taivaasta.
Illalla kävivät huuhtoon poskiontelon ja oli puhetta, että vielä perjantaina huuhdotaan ja samalla poistettais putki.
27.6.2013
Olin ollu dialyysissä ja nenä oli tihkuttanu verta koko reissun. Olin makoillu toisella kyljelläni ja tietysti veri oli sitte valunu nieluun ja joka paikkaan. Sasu ja Sussu tuli käymään iltapäivällä osastolla ja Sasu jäi yhtäkkiä kattomaan mua tiukasti silmiin. Totes, että sulla tullee verta silimästä. Pyyhkäsin paperilla ja se muuttu punaseksi. Nii, totta tosiaan, silmästä valu sitä verta mikä sinne oli dialyysin aikana valunu ku olin maannu oikalla kyljelläni. Se oli aika häijyn näkönen, as you see.
Illalla selvis, että ohitusleikkaus tehhään maanantaina ja että ennen sitä pittää tehä vielä tutkimuksia siitä, miksi hb ei pysy riittävän korkialla. Myös jatkuvasti turpoava oikia reisi tuotti päänvaivaa.
Olin hyvällä tuulella ku olin vihdoin päässy osastolle. Vaikken liikkua saanukaan, näin ihimisiä ja oli sillä lailla enempi virikkeitä. Netti ja puhelin olivat myös käytösä, mutten jaksanu kauheessti roikkua netissäkkään, vaikka kotona se oli mielipuuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti