Juhannusta pukkaa. Jotenki kumma fiilis koko juhannuksesta. Ehkä tää kylymä keli tekkee sen. Ja toiseksi, lähen kyllä mökille, mutta vasta huomena aamulla.
Luullakseni tännään on myös vuosi siitä, ku munuainen lakkas toimimasta. Tai sitte se oli eilen. Hankala sanua. Mutta huomena tulee vuosi ekasta dialyysistä tällä erää. Siitä enempi sitte huomisesa jatkokertomuksesa.
Oon nukkunu pitkään tännään. Toissayönä ku piti nousta monta kertaa kattoon sokereita. Heräsin viime yönäki kahesti ja tulin siihen tulokseen, ettei 30ky/5000ml piisaa kattamaan sitä sokerimäärää, mitä dialyysinesteet sisältää. Ens yönä meinaan lisätä 5ky molempiin pusseihin, sitte aletaan olla jo meleko likellä totuutta. Kunpa sais joutuin sokerit ojennukseen, ni vois lakata stressaamasta sitä.
Pitäs pikkuhiljaa alakaa pakkaamaan. Lähen mökille aamulla ja tiiä mitä keliä on luvannu, ni pittää vissiin pakata sekä kesä- että talavivaatteet matkaan. Jos on pakko olla kylymä, nii ois sitte sen verran kylymä että hyttyset häipyis.
Loppuun vielä pätkä vuojen takasia tapahtumia.
Hyvää juhannusta ja elekäähän palelluttako ittiänne ja pitäkää se housun liitinki kiinni venneesä! Moikka!
Isä ja äiti kävivät molemmat kattomassa. Pääsin vihdoin eristyksestä ja tarkkailuosastoki vaihtu vuodeosastoon. Tarkotus oli päästä seuraavana päivänä kotia.
Tippa oli edelleen käesä, ja nestettä tiputettiin reilusti, vaikka ruoka oli pysyny sisällä. Yhentoista jälkeen illalla, ku hoitaja tuli kattoon, pyysin että voitasko tää tippa ottaa pois. Henkiä ahistaa ja oon lähösä huomena kottiin. En ollu ollenkaan tajunnuu, mikä nestelasti oli päällä. Ku makaa monta päivää paikallaan, jalat ja pää hieman koholla, neste kertyy perseosastolle. Jos oisin ollu enempi jalollani, ois neste laskeutunu nilkkoihin ja oisin tajunnu asian vakavuuden. Nyt en sitä kuitenkaan käsittäny.
Hoitaja katto hapetuksen ja se heilu 73 ja 74 lukemissa. (Pitäs olla suunnilleen 100) Lääkäri pyyhkäs paikalle ja katteli, kuunteli ja tutki mua. Kysy millon oon viimeksi käyny pissalla. Kerroin käyneeni edellisenä iltana ja että seki piti tiriastää. Lääkäri sano, että nyt välittömästi tippa seis, happiviikset naamalle, ja tämä tyttö ei lähe huomena kottiin, vaan nyt mennään teholle.
Teholla alko heti tapahtua. Happiviikset vaihettiin tehokkaampiin. Kovasti kyselivät, laittovat kaikenmaailman seurantalaitteita ja pissakatetrin rakkoon. Päivystävä anestesialääkäri tuli laittamaan arteriakanyylin. Onneksi en tienny, mikä moinen kanyyli on, sillä se jälki mitä siitä tuli, oli ku vampyyrien illalliskutsuilta. Arteriakanyyli laitetaan valtimoon kirurgisesti ja tikeillä kiinni. Sen avulla seurattiin verenpainetta ja monia muita tärkeitä elintoimintoja. Joku lääkäri sano, että aamulla laitetaan kaulakatetri dialyysiä varten, ja että huomena dialysoidaan. Röntgenistä tulivat ottaan keuhkokuvat ja labraan verinäytteitä. Rauhallinen ilta oliki yhtäkkiä muuttunu pelottavaksi toimintajännäriksi, jonka päätäheksi olin joutunu tahtomattani.
Mää seurailin tilannetta niinku joku ulukopuolinen. Mitä täsä nyt oikei tapahtuu ja mikä homma tää on. Vielä pari tuntia aiemmin olin sitä mieltä, että lähen aamulla kotia. Nyt täälä puhutaan dialyysistä, mut on köytetty koneisiin ja väkiä pyörii siinä ku Vilikkiläsä kissoja.
Taisin laittaa, jos en ihan väärin muista, viestin läheisille, että teholla ollaan. Kovasti huoletti seuraavan aamun hammaslääkäriaika, että se pittää perua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti