The number of the beast

Alakuviikosta valitin että meinaa ola tylsää ja loppuviikosta että onpa ollu touhukas viikko. Sillä lailla. Päällimmäisenä mielesä on kuitenki tuo touhukkuus, ku oon viikon aikana ollu nii monien ihimisten kans tekemisisä. Perjantaina nukuin onneni, joka ilimeni siinä kohtaa ilimasena lounaana, ohi. Käytiin kuitenki Sannan ja lankomiehen kans kahavilla ja joristiinki siinä pitkät tovit. Havahuin sitte vasta ku puhelin soi, tajuaan että olin luvannu olla paikalla kotona ku apteekista tuovat nesteitä. En ylleesä unoha tollasia juttuja, ja niinpä lähin kiireesti kotia ja päästää apteekkaria sisälle laatikoineen. Kovasti pyytelin anteeksi ajattelemattomuuttani vaa ihan tuo hyväsä hengesä lähti takas sorvin ääreen.

Lauantaiaamuna vihdoin uf eli kokonaispoisto oli 666ml. Number of the beast, niinku Iron maiden asian ilimottaa. Cool.

Lauantaina illalla kävin istumasa Milin luona jonku tovin. Nii että on ollu ohojelmaa tälle viikkua!
Tännään oon kerenny istua päikkäpolilla kolome tuntia. Vasemmasa reidesä on yks kohta johon on koskenu muutamia päiviä. oikeestaan tauotta. Yöllä heräsin kippuun ja aattelin että tää on nyt varmasti joku tukos jossai ja soitin terveysneuvontaan. Kehottivat aamulla tulla näyttään ja minähän menin. Lääkäri epäili laskimotukosta muttei ultrasa näkyny mittään. Verikoeki näytti ettei ois tukosta, joten lähin kotia ilman sen kummempaa selitystä. Jos loppuviikolla jatkuu, pittää mennä näyttään. Jännää on se, että särky mennee parasetamolilla ohi ja ihonlla ei näy mittään. Ei turvotusta, ei punotusta, mustelmaa tai yhtään mittään. Liekö sitte korvien välisä tuoki vaiva.
Sanoin yöllä puhelimesa ettei ees särkylääke auta. No ei auta, jos syö antibioottia särkylääkkeen tilalla, niinku minä muutamana päivänä tein.
Joku muistaa ne antibiootit mitkä sain sekstailua varten. Olin leikannu laatasta muutaman erilleen ja ne on sellasesa pusukasa mikä on mun matkalääkepussukka. Sielä on särkylääkettä, mahalääkettä ja muuta, mitä voi tarttia ku lähtee kauppaa eemmäs. Otin yks päivä sieltä ne antibiootit, tietysti iliman silimälaseja, ja nappasin yhen särkylääkkeenä. Ne jäi pöyälle ja oon siitä napsinu niitä, kaikkiaan neljä kpl. Tännään päivystyksesä vasta tajusin, että eihän ne ookkaan särkylääkkeitä ja että ei oo kumma jos ei "särkylääke" auta. Onneksi en syöttäny viitä kellekään toiselle.

28.6.2013
Oikia reisi kasvo kasvamistaan, ja lääkäri päätti kierrolla, että pittää käyä kuvvaan se ultralla.
Ilimeisesti siinä vaiheesa ku tehtiin se angiogragia, oli joku neula lävistäny valtimon ja veri valu reiteen sisäpuolelle. Oliki se niinku joulukinkku, kipiä ja turpia. Kardiologi ei oikei osannu sanua, miten sitä nyt hoiettais. Äiti oli tulosa käymään ja oli varmaan olu jottai puhetta, että käyään kahavilla ja ulukona. Röntgenistä lähtiesä vielä kysyin kardiologilta, että onhan ihan varma että saan mennä ulos pyörätuolin kyytillä. Joo joo, saat saat, ei siinä oo mittään epäselevää.
Pääsin osastolle ja kansilasta hoitaja hukkas, että et sää lähtä minnekään. minä tinkaamaan että saanpas, ku kardiologi nimeomaa erikseen kysyttäesä lupas, että saan mennä. Vaan käviki nii, että tää lääkäri oli päättäny että käypä hoito mulle oliski haulipussin kans makoilu. Istuminen oli kielletty. Tän tievon hän oli soittanu mun lähettyäni, suoraan osastolle. Joten sänkyyn mars, ja paikallaan makoilua 5h. Myönnetään, että ihan purematta en asiaa nielly. Pieni kiukkukohtaus ja vähän epätoivosta itkua ja mökötystä. Äiti tietysti sai taas osansa, kuten myös muuan hoitaja. Tälle päivälle suunniteltu poskiontelon huuhteluki oli jostai syystä jääny hoitamatta. enää sitä ei vois tehäkään ku en saanu istua.
Paska päivä oli kääntyny iltaan, ja nukuin sen illan haulipussi nivusella, ja perään vielä yön. Sikäli se kannatti, että jalka lakkas vuotamasta ja turvotus lähti samantien laskuun.

29.6.2013
Eräs mun kaveri toimi tällä osastolla hoitajana, ja yöllä hän kävi mua jututtaan. Ihimeteltiin yhesä, että miksei putkia oo poistetu nenästä eilen, vaikka nii oli sovittu. Hän järjesti asian nii, että ku kävin aamulla röntgenisä, mentäis suoraan sieltä päivystyspolille, missä korvalääkäri huuhtoo poskiontelon ja poistaa letkun. Näin tapahtuki, ja verta valu taas muutaman tunnin, mutta ku se hyyty, ei nenä vaivannu sen koommin.
Tälle päivälle oli sovittu myös gastroskopia. Halusivat tarkistaa, etten valu verta mahhaan. Se hemoglobiini ku ei edelleenkään tahtonu pysyä ees kohtuullisisa lukemissa.
Mua jännitti toimenpie, onhan siitä kuultu monta tarinaa, mite ällyä ja inhottavvaa on niellä letkua. Ku päästiin saliin, sannoin että mua jännittää. Lääkäri sano, että älä suotta jännitä, että tää menneee hyvin ku teet niinku hän sannoo. Sano myös että Oulusa on tapana lääkitä reippaanlaisesti toimenpitteen ajaksi.
Alotettiin homma ja sitte alakoki koliseen. Muistan ku makasin siinä onnellisena. Nauroin vaikka kuola valu suupielistä pitkin naamaa. Olin maailman onnellisin sillä hetkellä. Kuulin kyllä mitä ihimiset ympärillä puhuivat, muttei mua kiinnostanu. Olin van onnellinen ja sänky oli ku pilvipatja, lämmin ja pehemiä.
Lääkäri otti piuhan pois ja ihimettelin että näinkö pian se käviki. Pukkasivat heräämöön vähäksi aikaa ja sielä olo alako tasaantuun. Noin tunnin päästä tulivat hakkeen takas osastolle ja se oli sillä selevä. Joten älkää peljätkö, ystävät, ei se oo ollenkaan nii paha, mitä antavat ymmärtää. Sanoisin pikemminki, että mahtava trippi.