30.6.2013 ja 2014.

Tännään on ollu vähän väsynyttä. Ei voi syyttää keliäkään, sillä on ollu ihan nätti ilima.
Tännään oli myös päivä, ku piti lähtä mökille.Olin luvannu kummipojalleki että voi tulla yökyllään kaveriksi ja kalalle. Peruin kuitenki koko koiranhoitokeikan, ku ei tuo jalaka oo rauhottummaan päinkään. Oon nyt tullu siihen tulokseen, että se on tuo lonkka joka on vaivannu jo vuosia, johtuen kävelemisestä virheasennosa. Jotaki sen peruja se on. Koitan täsä olla nyt muutaman päivän mahollisimman vähillä liikuilla, että jos se on nyt ärsyyntyny ku oon männäviikolla kävelly tavallista enempi. Koitan kuitenki varata aamulla lääkärille aikaa.
Päivä on siis menny vähän ärsyntyneenä ja väsyneenä. Viime yönä nukuin 13h ja heräsin puhelimeen yheltä. Äsken otin pienet 1.5h tirsat sohvalla ja vieläki väsyttää. Eli ihan hyvä etten lähtenykään mökille, sielä ois jääny koira ja kummipoika molemmat heitteille. (No ei kuitenkaan, ei vaan ois ollu kiva olla jos väkisin pittää koittaa olla jonaki, täsä kohtaa reippaana)

Huomisen päivän ohojelmasa on hakia kotimaisia mansikoita kaupasta. Lähikaupasa niitä ei vielä olu, mutta yks noista muista lähikaupoista mainosti, että niitä jo sais. Nami nami, onneksi on varalta Resoniumia jos sattuu että kaliumit alkaa nousta.

Nytte konetta tulille ja suunnittelemaan pahnoille vetäytymistä. Moikka!

30.6.2013
Sunnuntai, päivä ennen h-hetkeä. eli huomena ois luvassa sydämen ohitusleikkaus.
anestesialääkäri oli käyny jo perjantaina jututtaan, ja kertoon miten homma hänen osaltaan etenee.
Äiti ja mökkinaapuri Aila, olivat tulleet kattoon mua iltasella sairaalaan. Samaan aikaan käbi myöd leikkaava kirurgi kyseleen ja kertoon juttuja, mitä huominen tois tullessaan. Kirurgi sano, että vasemmasta jalasta otettais suonta n.30-40cm ja osa rinnasta, ja ne käytetään ohitusten tekemiseen. Kuulemma jalan leikkaushaava tulis tuottamaan ongelmia jatkossa, niinku diabeetikoilla ylleensä jalkojen haavat on sellasia. (Kyllä, ongelmat alko n.7 viikkua leikkauksen jäläkeen, vaikka haava oli jo täysin ja ongelmitta umpeutunu. Yhtenä päivänä nousi kuume ja pian nilkkaan nousi iso märkäinen patti. Se avattiin ja hoiettiin viikko sairaalasa alipainehoiolla ja umpeutuminen kesti kaikkiaan n.2kk)
Sasu ja Rale tulivat myös illalla käymään. Olihan se vähän outoa sanua heipat, ku ei voinu tietää mitä leikkaus tuo tullessaan. Olin kuitenki luottavainen asian suhteen, ja koitin kovasti valaa uskoa äitiin, joka tais jännittää meleko lailla. Illalla laitoin vielä varala rakkausviestit isälle, äitille ja Sannalle ja kävin levollisena nukkumaan.