Kauniita kesäpäiviä

En tiiä mitä tapahtu yöllä, mutta uni loppu jo neljän maissa aamulla, kahen tunnin nukkumisen jäläkeen. Univelkaa taitaa olla mökkireissun jäljiltä paljonki, mutta meikä on täälä jo ihan ktikkana pystysä. Ehkä tän päivänen angiografia jänskättää sen verran että adrenaliini pitää hereillä. Onpahan taaattu uni ens yöksi.

Vajaa viikko on taas vierähtäny edellisestä tekstistä. Keskiviikkonä lähin mökille ja tulin eilen kotia. Mökillä on nyt pieni rantasaunan kasvojenkohotus menosa ja täsä pieni sneak peak tulevasta.

Pari ekaa mökkipäivää meni ihan väsyksisä. En ollu sanu oikei nukutuksi ja univelkahan on maksettava ennen pitkää pois. Eipä silti, en saanu sieläkään nukuttua kunnolla, joten voi olla että tällä viikolla tullee otettua vähän tirsaa.
Kelit oli mahtavat, ja sen oli huomannu myös hyttyset. Niitä oli meleko paljon ja aina kesän ekat inisijät on ne pahimmat. Kohta niihin tottuu ja kaikki on taas hyvin. Mua ne ei syö, mutta kiusaavat kyllä. Koira raasu on hätää kärsimäsä niitten kans. Niinpä se mieluusti tuliki sisälle lämmintä ja elukoita pakoon.
Käytiin joka päivä koiran kans läträämäsä veesä. Tai Rolle kävi, minä nakkelin kiviä ja se ihan into piukasa juoksi niien peräsä. Yhtenä päivänä nakkelin puolitoistatuntia kiviä sille ja se ois jatkanu vieläki. Meinaan joku kerta ottaa eväät mukkaan ja kattua kuinka kauan se jaksaa juosta niitten peräsä.

Lauantaina oli serkkutytön valmistujaiset. En oo pitkään aikaan ollu oikei missään ja nyt menin juhliin. Sielä oli ihan tosi mukavaa. Lepposaa meininkiä, naurua ja ilosta puheensorinaa. Herkulliset tarjoilut, sopivan paljo porukkaa ja sukulaisia joita näkkee ihan liian harvoin. Mua kosketti myös se, miten sukulaiset on eläneet mun kans näitä viimeaikasia tapahtumia. Meillä on iso suku ja monenlaisia erilaisia ihmisiä, mutta yhessä ku ollaan, on meillä aina mukavaa. Ja se on mukavaa se.

Mulla on just nyt pieni ongelma. Oon koneessa kiinni ja sen ku vetää pyörillä olevine pöytineen olkkarin puolelle, yltää piuhat nii että pääsen tietokoneelle. Janottaa kovasti ja keittiön hana ois tuosa 2.5m päässä, muttei piuhat yllä sinne asti. Vessaan mennesä jää metrin päähän hanasta. Dialyysiä on tunteroinen jälellä mutta en taia jaksaa oottaa sinne, vaan irrotan itteni, käyn juomasa ja kytken sitte takas. Ärsyttävää.
Olis viis tuntia aikaa ennen sitä angiografiaa. Ehtis hyvin ottaa unet jos van uni tulis. Sielä varmaanki silimät ristisä saa konkoilla... Noh, kerranko tuota. Ja jos sattuu ttä pittää jäähä makoileen haulipussi nivusessa, kuluu aikaki paremmin jos nukkuu.

Näihin jännittäviin tunnelmiin. Moikka!