maanantai 10. helmikuuta 2014

Hyvä ihminen

No nii. Mukava viikonloppu on takanapäin. Tuntuu melkei ku ois ollu lomalla. Tarkalleen ottaen, lomallahan mää olinki. Jos kotona ikkunasta näkyy vastapäisen pizzerian seinä, nii melko komiaa on laittaa nukkumaan katellen tällasta maisemaa.




Enkä kauheesti käy valittaan aamupalapöydän maisemaakaan.




Viikonloppu meni siis Sannan ja lankomiehen kans puuhastellessa. Oli tosiaanki niinku ois lomalla ollu. Oon melko väsyny tähän jatkuvaan muutokseen ja sopeutumiseen. Mieli halajaa jo kovasti päästä alottaan yökone- eli pd-hoito. Se on sitte pysyvää ja tää muutuva ja sekasortonen arki pääsee tasaantuun. Tänään sairaalassa sanoinki että jos mulle ehotettas että pääset kuukauden päästä siirtoon, en suostuis. Ei jaksa enää alkaa oottaan mitään suurta ja parempaa tapahtuvaksi. Kun vaan nyt sais rutiinit ja sellasen tasasen arjen. 
Viikon päästä on se yökone-koulutus ja samalla reissulla otetaan hd- eli kaulakatetri pois. Seki on mukavaa että siitä pääsee. Kävin tosiaan tänään pd-polilla ja perjantaina otetut labrat oli oikeestaan erinomaset. Kalium, fosfori ja suolat, kaikki viitearvoissa paisi kalium oli jopa vähän matala. Saa siis syyä salaattia vähän enempi tai vaikka banaanin, sitä tekee kovasti mieli. Niinpä Resonium jätettiin tauolle. Suurin yllätys oli kuitenki hb, se oli 126! Enpä muista millon ois ollu noin korkia. Varmaan joskus sillo heti edellisen siirron jälkeen eli 15v sitte.
Tehtiin myös sellanen kehon kuivapainon mittaus. Mennessä paino oli tasan 54 ja testin mukaan tuossa ois 2.3kg nestelastia. Pitänee meleko tarkkaan paikkansa.

Eilen ku tulin kotia, päätin olla hyvä ihminen. Tein leipomuksia jotka vein tänään dialyysiin. Kiitokseski ennen kaikkea pitkämielisestä ja myös hyvästä hoidosta. Oon sielä vähän kiukutellu ja osottanu mieltäni, mutta myös koittanu olla kuuliainen ja kiinnostunu potilas. Myös hyvä ja kannustava potilastoveri oon pyrkiny olemaan. Tunteita, niin ilosia ku surullisiaki on saanu ja voinu aina avoimesti tuntia mikä onki mulla ollu vähän opettelun takana. Niinpä ajattelin että siinä on syytä pyöräyttää vähän kaakkua.



Siinä on Daim-valkosuklaakakku ja appelsiinikakku.

Laitetaan tähän loppuun vielä yks kuva viikonlopun reissuista. Kuka arvaa misä me käytiin?




Hyvää yötä ja heippa!

4 kommenttia:

  1. Oispa kiva nähdä hoitajien ilmeet, kun marssit osastolle nuo herkulliset kaakut tanassa. Nam! Kiitos mukavasta viikonlopusta. Seukkina voiski inspiroitua Merikoskenkadun etnisistä kaupoista ja kokkailla jotain. Väriseinäarvajaisiin en osallistu, mutta valittu sävy on hyvä! Normilampun alla aika kirkas ja puhtaan vihreä, mutta varjossa sitten tummempi. Makee tulee siitäkin. Tänään kangaskaupoille.

    VastaaPoista
  2. Tulipa jotenkin lämpöinen ja hyvä mieli tästä postauksesta. Lomalla omasta elämästä on joskus hyvä päästä käymään. Jospa sinun sinnikkyys nyt palkittaisiin ja saisit vähän tasailla rutiineja.
    -Ritutiina

    VastaaPoista
  3. Ihania kakkuja olet tehnyt, olivat varmaan hyvällä mielellä näin kivoista viemisistä dialyysissä :) Kaunis ajatus.

    VastaaPoista
  4. Mitä? Meillekö? Miksi? Nuo tais olla kolme ekaa kysymystä ku kiikutin paakkelssit kahvihuoneeseen. Kovasti ilahtuivat niinku minäki eli tekivät tehtävänsä :)
    Olin tosiaan lomalla omasta kodista n.2km päässä ja yllättävän piristävä reissu oli. kiitoksen vielä emännälle ja isännälle!
    Kiitos kommenteista :)

    VastaaPoista